–Pari vuotta on jäänyt väliin, nyt oli 31. lehti, laskeskelee seuran hallitukseen ja lehden toimituskuntaan kuuluva Carita Surma-aho. –Painos on ollut joskus aiemmin 1 000 paikkeilla, nyt on 800.
Surma-aho kokee lehden teon mielenkiintoisena.
–Saa siitä itselleenkin palkan, henkisen. Yhteistyötähän tämä on. Ja lehdestä tulee hyvää palautetta. Lehti on lukijoille tärkeä.
Lehti on aina tekijöidensä näköinen, siis heidän, jotka toimittavat materiaalia. Kiitos kuuluu myös lehdessä ilmoittaville.
– Koululaisten joulusaduista on tullut hyvää palautetta. Se on hyvä linkki myös omaan kotiseutuyhdistykseen.
Surma-aho lähettää lukijoille terveisiä: –Juttuja voi lähettää vuoden varrella, kaikenlaisia asioita, mitä mielestänne olisi hyvä taltioida. Tarinoita ja kertomuksia kyliltä, omista sukujuurista/juhlista, yritysjuttuja, runoja ja pakinoita. Ne voivat olla myös ihan kuviakin erilaisista tapahtumista pienen tekstin kera. Ihan valtavan pitkiä ei kannata laittaa, kahdesta kolmeen sivua on sopiva mitta ja lyhyempiäkin on hyvä olla mukana.
Toimituskunta ottaa mielellään vastaan myös lukijoiden toivomuksia lehden sisällöstä.
–Kuolleita ja syntyneitä on toivottu, mutta ne jätettiin pois, kun tuli henkilösuojalaki. Jotkut lehdet näitä julkaisevat vieläkin. Muistokirjoituksia otamme vastaan.
Joululehden tekemistä helpottaa hyvin sujunut yhteistyö taiton ja painon kanssa.
–Pippolan Eijan tekemä taitto on kullan arvoinen. Hänellä on pitkä pinna. Monenlaista kommervenkkiä tulee vastaan. Itse jos kokoaisi, ei siitä mitään tulisi, Surma-aho naurahtaa.
Mitä lehden toimittaja nostaisi tärppeinä tämänvuotisesta Evijärven Joulusta?
–Ylitalon Anjan muistelot entisajasta oli mielenkiintoista lukea. Kerttuanjärven juoksukilpailu kiinnostivat, itse siellä asuneena. Se oli aikoinaan iso tapahtuma, oli jopa puolensataa juoksijaa ennen. Sain vähän houkutella Järvelän Aimoa kirjoittamaan tapahtumasta, hyvä juttu tuli, vaikka hän epäili omia taitojansa.
