Alasaralla on ollut rooleja elokuvissa, tv-sarjoissa ja -mainoksissa sekä kesäteattereissa. Ensiesiintyminen oli John Travoltan tähdittämässä Grease-musikaalissa Helsingissä vuonna 1998.
–Itsensä ylittäminen jänskätti, musikaalissa piti näytellä, tanssia ja laulaa. Meistä tekijöistä muodostui kuin perhe, Alasara kuvailee.
Hän päätyi joukkoon Helsingin musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa suorittamiensa opintojen kautta. Hän on esiintynyt myös laivoilla – instrumentteina laulu, kosketinsoittimet ja piano. Harrastuksena on sävellys.
Esimerkiksi tv-sarjat Kotikatu, Karppi, Sipoon Herttua ja Salatut elämät ovat vuosien varrella antaneet sivurooleja Alasaralle. 2000-luvulla hän toteutti TV2:n kanssa oman piilokamerasarjan.
Elokuvarooleja on ollut muun muassa elokuvassa Kuutamolla ja viimeksi Järviseudulla kuvatussa Toinen mies -elokuvassa. Sen jälkeen lohkesi isompi, elokuvan kannalta merkittävä rooli saman tuotantoyhtiön elokuvassa Routa.
–Rooli on haastava, koska siinä on paljon tunnetiloja. Kuvaukset olivat Vaasassa kesälomani aikana, ja elokuva saattaa parhaimmillaan tulla ulos jo loppuvuodesta.
–Ammattilaisten kanssa näytteleminen on ollut helppoa, toteaa Alasara. Elokuvassa Toinen mies pääosassa on Juha Veijonen ja elokuvassa Routa Samuli Vauramo.
ALASARA on suorittanut yliopistossa elokuvakursseja ja pyrki Taideteolliseen korkeakouluun elokuvaohjaajalinjalle, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt olla taitava piirtäjä.
–Näyttelen rakkaudesta lajiin, sitä on kiva harrastaa epäsäännöllisen säännöllisesti. On ollut mukava päästä katsomaan elämässä tätäkin puolta. Mitään glamouria elokuvan tekemisessä ei kuitenkaan ole, se on ensin pitkällistä odottelua ja sitten yhtäkkiä oma vuoro kuvauksissa alkaa. On sitten hyvä tai huono fiilis, yleisölle pitää antaa aina kaikkensa, Alasara pohtii.
Uraa hän on tehnyt ennen kunnanjohtajan virkaa liikemiehenä ja yrittäjänä, taustanaan MBA-tutkinto.
–Perheellisenä ja asuntovelallisena olen onnellinen, että hommasin koulutuksen – ettei kaikki ole yhden kortin varassa. Ajattelin, ettei näytteleminen voi minulle päätyö olla.
Kunnanjohtajan virka alkoi kiinnostaa hänen toimittuaan kunnallisissa luottamustehtävissä.
–Kunnanjohtajan työ on vaativaa, stressaavaa, henkisesti raskasta. Yhtä elokuvaa ja teatteria se on tämäkin, live-näyttelemistä. Täytyy tavata erilaisia ihmisiä, toimia muuttuvissa tilanteissa, improvisoida, keksiä keinoja. Rooli on erilainen eri tilanteissa siinä missä esimerkiksi presidentilläkin, Alasara vertaa.
Unelmaroolistaan näyttelijänä hän toteaa, ettei haluaisi olla vain sankari tai hyvis. Kunnanjohtajan työssä pitää tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja elää kunniallista elämää, joten vastapainoksi olisi tervetullut päinvastainen rooli.
–Haluaisin olla pahis, kaikkien hyljeksimä. Olisi makea asia päästä sellaiseen rooliin, Alasara hymyilee.
Alasara on esittänyt Hotelli Kivitipun johdolle idean elokuvafestivaaleista. Siellä näytettäisiin elokuvia ja paikalle kutsuttaisiin näyttelijöitä ja ohjaajia, joita ihmisillä olisi mahdollisuus tavata.
Piilokamerasarja TV2:lla vaati kovaa pokkaa
YLI 20 vuotta sitten Sami Alasara teki poikaporukassa huvikseen piilokameravideoita. TV2:n tuottaja kiinnostui nähtyään tuotantoa, mikä johti siihen, että vuonna 2002 TV2:lla pyöri 5-osainen piilokamerasarja nimeltään Sekaisin Samista.
–Sarjan nimi ällötti minua, mutta ilmeisesti tuotantoyhtiö halusi provosoida nimellä, Alasara sanoo.
Hän teki enimmäkseen itse käsikirjoitukset. Näyttelemisestä tuli totista totta, kun harrastajaporukka vaihtui ammattilaisohjaajaan ja isoon kuvausryhmään ja -kalustoon. Ihmisten tuijotus sekä se, että näyttelemisessä oli onnistuttava piilokameraohjelmassa kerralla, stressasivat.
–Kyllä siinä jänskätti, paineet olivat hirveät. Pistin itseni siihen tilaan, etten katso ihmisten ilmeitä.
Ensimmäiset kuvaukset olivat Hyvinkäällä pankissa.
–Piha oli täynnä kuvausporukkaa ja heidän autojaan. Ihmiset tuijottivat ja homma piti hoitaa ykkösellä purkkiin, Alasara muistelee.
Hän asteli muina miehinä pankkiin, otti suuren määrän vuoronumeroita ja meni suoraan tiskille muka asioita hoitamaan. Iäkäs nainen huusi, että täällä on jono.
–Vastasin, ettei se mua haittaa, että täällä on jono.
Helsingissä Yrjönkadulla tehdyissä kuvauksissa hän pysäytti autonsa ja viljeli roskia ympäri katua. Joku huusi, että me asutaan täällä, johon hän kommentoi: “Mutta minä en asu täällä”.
–Paikalle osunut brittiläinen poliisi meinasi käydä käsiksi. Ja yksi mummo itki, että miten noin kiltin näköinen mies tekee noin. Se oli hirveää, teki mieli pyytää anteeksi. Joskus muulloinkin kuvauksissa meinasi tulla turpiin.
Pizzeriassa esittäessään työntekijää hän poltti Frutti di Mare -pizzan pikimustaksi, jolloin asiakas kysyi, että voisiko hän tehdä uuden.
–Sanoin, että joo voisin, mutta kato en mä viitti. Jos on tosi töykeä, se tulee ihmisille shokkina. Ihmiset eivät osaa välttämättä sanoa mitään.
Anne Savela
