Puita halaava ja tontuille jutteleva mies johdattaa äänimaljoilla lempeän palautumiseen äärelle

KUINKA esitellä pähkinänkuoressa henkilö nimeltä Kai Rantala? Kanavan Kevarin omistaja, äänimaljakuiskaaja ja mies, joka puhuu Jumalasta, varvuista ja luontoyhteydestä samassa lauseessa, koska kaikki ne hänen mielestään liittyvät toisiinsa.  Vastaus on: ei kuinkaan. Pähkinänkuoren saa unohtaa, kuin myös muutkin yleiset raamit, joihin miehiä mahdutetaan.

–Olen sellaisella polulla, jolla harvemmin muita miehiä näkyy. Yhdelläkin kurssilla jolla olin, oli 15 naista ja minä, nauraa Rantala.

Se on asia, jonka kanssa Rantala on täysin sinut. Hänen polkunsa on ehkä poikkeuksellinen, eikä ainakaan mikään helppo. Mutta jos sydämen kutsua ja annettua elämäntehtävää aikoo toteuttaa, on itsensä kanssa tehtävä rauha. On oltava se mikä on, muiden mielipiteistä piittaamatta.

–Olen ajatellut, että mitäpä sitä omaa totuuttaan peittelemään, hän sanoo.

RANTALA kertoo kouluttautuneensa äänimaljahoitajaksi tämän vuoden toukokuussa, vaikkakin maljoja hän on omistanut jo useamman vuoden. Lattialle hän on esitteille asetellut erilaisia äänimaljoja, sekä hienoja soittimia, joiden soinnut vievät esimerkiksi meren, talven tai tulen äänimaailmoihin.

–Tänä syksynä pidin kansalaisopistolle ensimmäisen äänimaljakylpy -kurssin, joka juuri loppui. Seuraava alkaa helmikuussa sekä Alajärvellä, että Vimpelissä. Kursseilla ei ole varsinaisesti mitään raamia, missä järjestyksessä soittimia soitan. Valitsen soittimet intuitiolla. Aistin energioita helposti ja äänimaailma valikoituu sen mukaan. Äänimaljakylpy rentouttaa ja vaikuttaa solutasolla asti, kertoo Rantala.

–Olen sanonut kursseilla, että kuulkaa, mutta älkää kuunnelko. Tarkoitan sillä sitä, että tarkoituksena on nauttia mielen ja kehon tasolla kokemuksesta, ei esimerkiksi pohtia, että mikä soitin on seuraavana vuorossa, hän jatkaa.

Äänimaljojen lisäksi Rantala puhuu mielellään luonnosta, tontuista, enkeleistä sekä muista henkisistä ja hengellisistä asioista. Hänelle ne ovat osa arkea, samalla tavalla kuin auton renkaiden vaihto tai töissä käyminen.

–Olen ollut reilu parikymppinen, kun ryhdyin ajattelemaan, että tässä maailmankaikkeudessa täytyy olla muutakin kuin mitä pystymme silmin havaitsemaan. Tietoisuus on kasvanut noista vuosista ja yhä edelleen opin koko ajan lisää. Olen surullinen siitä, että meitä ei kasvateta luontoyhteyteen. Minulle luonto on tärkeä. Olen puita halaileva mies ja saan luonnosta voimaa, sekä vastauksia. Luonto on viisas.

–Koen, että elämäntehtäväni on auttaa ihmisiä, ehkä antaa suuntaa. Kurssilaisilta on tullut hyvää palautetta ja odotan kovasti jo seuraavan alkua, sanoo Rantala.

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti