Lokakuun loiskeissa soittamisen iloa, huumoria ja herkkiä lauluja

Yhteislaulun säestäjät Asko Laukkonen (vas.), Seppo Mäkiniemi, Toivo Rajala ja Junnu Korhonen.
Yhteislaulun säestäjät Asko Laukkonen (vas.), Seppo Mäkiniemi, Toivo Rajala ja Junnu Korhonen.
Julkaistu:
Kategoria:

PELIMANNITAPAHTUMA Lokakuun loiskeet onnistui jälleen tärkeimmässä eli yhdessä musisoinnissa hauskassa ilmapiirissä. Liki kolmensadan esiintyjän lisäksi yleisö viihtyi Kivitipussa entiseen malliin.

Yhteislaulussa nurmolainen Junnu Korhonen väänsi kansansävelmän ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” viidennen säkeen muotoon ”Vaasan veri ei vapise eikä Lappajärven rauta ruostu”. Ennen ”Uralin pihlajan” laulamista Korhoselta kuultiin ajan henkeen sopiva kommentti. Yhteislaulua säestivät hänen lisäkseen kortesjärveläinen Asko Laukkonen sekä lappajärveläiset Seppo Mäkiniemi ja Toivo Rajala.

Lappajärvi-salin avajaiskonsertissa esiintyi Maritvaan, jolta soi Lapin jenkan jälkeen ”Top, top topparoikka tulee — no sen kun antaa tulla vaan”. Tapio Rautavaaran elämästä kuultiin mielenkiintoisia otteita laulujen välissä. Isättömänä köyhänä lapsena hän joutui varastamaan ruokaa nälkäänsä Tammelan torilta. Kesälomiaan hän vietti Pirkkalan mummolassa ennen kuin mummo joutui vaivaistaloon, missä mummo ja poika nukkuivat varpaat vastakkain. Kuitenkin Rautavaara pystyi nousemaan keihäänheiton olympiavoittajaksi ja iskelmätähdeksi.       

Iskelmätähden aineksia on Kahen miehen duossa, jonka muodostavat lapualainen Harri Seppälä ja vimpeliläinen Pentti Mustamaa. Menkijärveltä kotoisin oleva ja huvilan paikkakunnalla omistava Seppälä on aito kesälappajärveläinen. Parikymmentä vuotta kaksikko on tehnyt itse lauluja ja pohjalaista huumoria ei keikoilta puutu. 

–Meitä oli alunperin kolme, mutta sähkön hinnan ja elinkustannusindeksin nousun vuoksi jouduimme jättämään yhden esiintyjän pois, Seppälä sanailee.

Pelimannin elämänasenteeseen kuuluu, että soittaessa saa tehdä virheitä, kunhan suupielet pysyvät korkeuksissa. Muuten elämässä Seppälä ei omien sanojensa mukaan virheitä tee, joten soittovirheet tuovat tasapainoa. Duon herkkä laulu ”Se on tässä” kertoo siitä, kun tajuaa, että toinen on se oikea: ”Se on tässä, suurenmoinen onni joka kasvaa ja vahvistuu”.

Itäkylän miehet esittivät kuorolaulua kahdeksan miehen voimalla. Kappaleista kuuli, että niitä oli harjoiteltu huolella. Yleisö oli mukana rempseässä pontikkalaulussa ja Jätkän humpassa. Topi Sorsakosken levyttämä ”Voitko alkaa uudelleen” vedettiin suurella tunteella. Elämä jatkuu Loiskeiden jälkeen Itäkylän miehillä, kun keikkakalenterissa on Maijalan vanhainkoti.      

Tapani Tyynelä

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti