KALASTAJA Sampo Savolan päivä alkaa aamuviiden ja aamuyhdeksän välillä. Aikatauluun vaikuttavat niin tuuliolosuhteet kuin myös nuorimman lapsen päivähoitoon vienti. Kesällä aamupäivä kuluu rysillä ja talvisin valoisa aika verkkoja kokien. Kotiin päästyä ei sovi rentoutua, sillä saalis on jatkokäsiteltävä saman tien. Järvellä peratut kalat pestään ja punnitaan sekä pannaan jäihin ja kylmiöön. Kalan käsittely päättyy tilojen puhdistamiseen, joka vie oman aikansa joka työrupeaman jälkeen.
Kalastaminen on ollut osa perheen elämää kohta kymmenen vuoden ajan.
–Se lähti aluksi vapaa-ajan kalastushommista. Isä oli alkuun apuna katsomassa, että vältin isoimmat virheet. Oli helppoa aloittaa, kun vierellä oli toinen neuvomassa, muistelee Savola.
Perheen maatilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Muut sisarukset eivät olleet innostuneita maatalouden jatkamisesta, joten Sampo ryhtyi maanviljelijäksi ja kalastajaksi. Turkistuotantoakin perheellä oli, mutta sen Savola kertoo loppuneen pari vuotta sitten.
Ihan tyypillisin Sampo Savolan ammatillinen polku ei ole. Hän opiskeli Oulun yliopistolla prosessitekniikan diplomi-insinööriksi. Valmistuttuaan hän ehti olla tamperelaisen Enmacin palveluksessa suunnittelutehtävissä vajaan vuoden ennen Lappajärvelle palaamista. Ihmettelen, miltä tuntui palata tamperelaisesta insinööritoimistosta Lappajärvelle.
–Ihan kuin olisi kotiin tullut, pääsi lapionvarteen alusta asti, naureskelee Savola ammatin vaihtumista.
–Siinä saattoi miehellä olla posket punaisina, että tottui työrytmiin. Ei pelkästään fyysisesti vaan myös henkisesti oli porras astua eteenpäin.
Perheeseen kuuluvat vaimo Sanna, 12-, 9,5- ja 4,5-vuotiaat lapset sekä tanskandoggi Unto. Vanhemmat asuvat kivenheiton päässä ja ovat apuna arjen pyörittämisessä.
–Kalastus on pääelinkeino, sen lisäksi on maataloutta, mutta vuokramaista olen luopumassa. Aika ei riitä kaikkeen. Maatalouden kustannukset ovat kasvaneet radikaalisti. Näin pienellä yksiköllä ei kannata. Lopputuote pitäisi saada jalostettua arvokkaammaksi. Viljasta ei jää mitään käteen, pohdiskelee Savola.
PÄÄOSA Savolan saaliista menee tukkureille, joiden kautta kala päätyy vähittäiskaupan hyllylle. Kesällä myyntiä on kesälomalaisille. Lisäksi kalaa menee lähikuntien lähiruokatapahtumiin, Kauhavan ja Seinäjoen suunta mukaan luettuna.
Kuha, siika, ahven ja hauki ovat pääkalastuskohteet. Lahnakin löytää ottajansa ja madetta pyydetään talvella.
Mitä kalaa syö kalastajan perhe?
–Kuhakeitto maistuu lapsille parhaiten tai kuha leivitettynä ja pannulla paistettuna. Viikoittain syödään kalaa.
Kala on laadultaan hyvää ja viime syksyyn verrattuna kuhaa tulee nyt paremmin. Järvessä näkyy myös pientä kuhanpoikasta useampaa vuosiluokkaa.
Kalastaja pohdiskelee, että järvestä on vaikea sanoa. Juuri kun luulee tietävänsä jotakin, niin seuraavana päivänä huomaa, ettei tiedäkään. Niin monet tekijät vaikuttavat. Jokainen päivä on erilainen.
Savola sanoo järven olevan nyt paremmassa kunnossa kuin on ollut muutamaan vuoteen. Levätilanne ei ole haitannut rysäkalastusta. Menneenä kesänä ei ollut paljon leväkukintoja, vaikka oli aika tyyni kesä. Lisäksi vesi on tänä vuonna ollut mukavan korkealla.
–Ei tarvitse koko ajan pelätä, että moottori kolisee, hymähtää Savola.
Kysäisen myös kalan hinnan kehityksestä, kun kaikki ruuan hinnat ovat nousussa.
–Kalan reaalihinta ei ole seurannut hintojen nousua edes muutaman vuoden ajalta tarkasteltuna. Kaupassa kalan hinta on kyllä noussut, mutta raha on jäänyt välikäsille. Kalastajalle asti lisähintaa ei ole juurikaan tullut, ja kulut ovat kasvaneet. Kalastaja on kuitenkin tyytyväinen, kun kalat haetaan sovitusti ja rahat näkyvät tilillä.
Entä mikä kalastajan ammatissa on hyvää?
–Tässä työssä on omat aikataulut, saa rytmittää ja suunnitella omat päivät. Tämä on helpottanut myös lapsiarjen pyörittämistä. Ja sitähän voi pitää vaikka maanantaina vapaapäivän. Toisaalta työpäiviä on enemmän kuin normiduunarilla, veistelee Savola.
Hän toteaa, että oman alan töihinkin palaaminen on myös mahdollista jossain vaiheessa.
–Vaikka kalastaminen on yksinäistä työtä, on tässäkin työssä yhteisöllinen puoli. Kun vene on rannassa trailerilla, näkee tuttuja, ja huumori kukkii. Siinä on oma yhteisönsä, vaikka tapaamiset eivät olekaan säännöllisiä.
Aino Alppinen
