Svitlana kertoo opiskelevansa suomea, mutta kokee, että kieli ei ole kaikkein helpoin opittava. Englannin kielellä kuitenkin pärjää, vaikka alussa sekin tuntui vaikealta. Tuttujen kanssa onneksi tulee ymmärretyksi jo puolestakin sanasta. Tällä hetkellä arjessa pitää kiireisenä merkityksellinen työ Evijärvelle saapuneiden ukrainalaisten sopeuttamisessa, Evijärven kunnan kehittäjäkoordinaattori Sanna Syrjälän työparina.
–Työ pitää sisällään aika paljon. Tänne tulevat ukrainalaiset ovat ensi alkuun hyvin väsyneitä ja stressaantuneita, niin kuin minäkin olin. Haluan antaa heille toivoa, niin kuin Sannakin antoi minulle. Työni pitää sisällään monenlaista. Olen psykologi, tulkki, asioiden järjestäjä, vähän kuin äiti kaikille. Myös työaika on sama kuin äideillä, kellon ympäri, naurahtaa Svitlana.
–Svitlana on lyhyessä ajassa päässyt hämmästyttävän hyvin kiinni suomalaiseen kulttuuriin ja kaikenlaiseen hallinnolliseen byrokratiaan. Hän ymmärtää kuinka hallinto toimii, niin kunnan kuin valtionkin tasolla. Kesällä lomani aikana hän on täällä hoitanut työt upeasti, selvittänyt kuinka tehdä, jos ei itse ole tiennyt. Hän on myös vetänyt meidän alueelle tulleille hygieniapassikoulutuksia yhteistyössä suomalaisen kouluttajan kanssa. Se oli kova juttu, kehaisee Syrjälä.
SVITLANA kertoo työskennelleensä kotimaassaan kirjanpitäjänä sekä ruokateknologian parissa. Kakkuja hän leipoo Suomessakin tilauksesta, mutta muuten nykyinen työ Suomessa on erilaista ja paljon uutta on saanut opetella. Tämänhetkiseen työnkuvaan kuuluu muun muassa ukrainalaisille lahjoitettujen tavaroiden organisointi heille osoitettuihin asuntoihin ja kotien laittaminen valmiiksi.
–Se on todella erityinen hetki, kun ihmiset pääsevät heille osoitettuun asuntoon, josta on tehty koti. Ilo ja kiitollisuus syttyvät silmiin. Tunne, että on pystynyt auttaa ja iloiset silmät, se on paras kiitos, sanoo Svitlana.
Työn lomassa kulttuurisien väliset erot kalustamisessa ja sisustamisessa ovat tulleet tutuiksi, mutta suomalaisesta juroudesta hän on vahvasti eri mieltä.
–Suomalaiset ovat ainakin täällä hyvin iloisia. Kaikki hymyilevät kaupassa ja ovat ystävällisiä! Ukrainassa ihmiset eivät hymyile niin paljon, ehkä siksi kun täytyy koko ajan miettiä rahaa. Ukrainassa esimerkiksi eläinlääkärillä saattaa palkka olla vain 400 euroa kuukaudessa. Palkkataso on siellä paljon pienempi, sanoo Svitlana.
Hän kertoo viihtyvänsä Suomessa. Poika on päässyt päiväkotiin ja saanut uusia ystäviä. Myös Suomen koulujärjestelmä sekä upea luonto keräävät kehuja.
–Täällä on vapaampaa! Lapset ulkoilevat ja retkeilevät, syövät jopa marjoja metsässä! Täällä myös ulkoillaan joka säässä, se tekee hyvää lapsille. Työstänikin pidän, Sanna on upea työkaveri ja pomo. Meitä yhdistää myös samanlainen huumorintaju.
–Väärinkäsityksiäkin on ollut. Taannoin puhuimme Svitlanan työsopimuksesta. Hän oli huolissaan ja rauhoittelin, että kyllä se jatkuu! Svitlana lähti töistä kotiin maansa myyneenä ja ajattelin, että jotain ikävää on tapahtunut töitten ulkopuolella. Noh, selvisi sitten, että oli mennyt Svitlanalta ”jatkuu” ja ”päättyy” sanat sekaisin hän luuli minun sanoneeni, ettei työt jatku. Tapauksesta lähtien moni JATKUVA asia ilmaistaan äärimmäisellä korostuksella ja hihitellään päälle, nauraa Syrjälä.
