ALONA Tsvietkova, 22, jätti alkukesästä Suomeen lähtiessään perheensä; 17-vuotiaan sisaren, isän, äidin ja isoäidin eli babuskan kotikaupunkiin Ukrainan Smilaan.
–Smila on pikkukaupunki, sanoo Alona. Kun kyselen, paljonko siellä on asukkaita, saan vastaukseksi noin 65 000.
Smila sijaitsee runsaat 400 kilometriä Odessasta pohjoiskoilliseen, keskellä Ukrainaa. Alona näyttää kotinsa ikkunasta kuvaamiaan taivaalla risteileviä savujuovia. Sota ja pommitukset tulivat lähelle.
Alona tuli kesäkuun lopulla kolmannen kerran Suomeen mansikoita poimimaan. Alalantelan mansikkatilalla hän oli ensimmäistä kertaa. Elokuussa pesti loppui.
ALONAN tukiryhmänä ovat toimineet Alalantelan mansikkatilan vetäjä Jukka Alalantela ja hänen isänsä Hannu Alalantela venäläisen vaimonsa Mariannna Bodikovan kanssa. Bodikova tulkkaa haastattelun, koska Alona ei vielä puhu suomea. Tärkeänä tukena on ollut myös kesän ajan asuinpaikkana toimineen Tähti ja Koivu -majatalon Anitta Alalantela.
–Jukka Alalantelan mansikkatilalta ja hänen isänsä Hannu kyselivät tutuiltaan, minne voisin hakea töihin. Etsin myös netistä työpaikkoja Facebookin ryhmistä ja TE-toimiston sivuilta. Sitten kävin haastatteluissa ja onnistuin pääsemään VM-Carpetille Karvalaan, kertoo Alona hymyillen.
Nyt Alona on ollut kolmisen viikkoa töissä. Hänen ompelee mattojen päitä ja reunoja.
–Vähän me mietimme, jaksaako Alona nostella painavia mattoja, mutta hyvin on mennyt. Hän on pärjännyt mainiosti ja olemme olleet tyytyväisiä. Hän ompelee reunanauhoja ja tamppinauhoja mattoihin. Tällä hetkellä harkitsemme vielä yhden henkilön palkkaamista, pohdiskelee VM-Carpetin toimitusjohtaja Harri Viita-aho.
HAASTATTELUPÄIVÄNÄ Alona on tehnyt sähkösopimuksen uuteen kotiinsa, joka on Karvalassa. Anitta Alalantela on auttanut huonekalujen kanssa ja Alona on itse hankkinut pari mattoa – mattoja, joiden päät ja reunanauhat on itse ommellut.
–Minulla on ystävällisiä ja mukavia työtovereita, sanoo Alona.
Hän sanoo osaavansa nyt perusasiat, mutta opeteltavaa silti riittää. Kun tulee paksu matto tai erilainen kone niin pitää vielä opetella.
–Työ ei tunnu raskaalta. Aina saan apua niin että ei tarvitse yksin nostaa raskaita mattoja. Sitä paitsi työympäristössä on otettu huomioon ergonomia, ja se helpottaa isojen mattojen käsittelyä, sanoo Alona.
Alona sanoo pitävänsä ympärillä olevasta luonnosta. Sellaista ei ole kotikaupungissa. Kovin paljon hän ei ole töiltään vielä ehtinyt ympäristöön tutustua. Kotimaassa harrastuksiin kuului kynsien laitto ja rullaluistelu. Niiden aika varmasti tulee, kun uusi koti on laitettu ja elämä on asettunut uomiinsa.
Aino Alppinen
