Kansalaisopiston syyslukukausi starttaa – Sirpa Katajan ohjaamilla kursseilla on viihdytty jo vuosia

Seija Vesala kertoo rakastavansa vahvoja värejä. Lempivärit löytävät usein tiensä myös tauluihin.

Vimpeliläiset Seija Vesala, Anneli Joensuu ja Mirja Takala odottavat innolla pian alkavaa Päivämaalarit -kurssia, josta on heille kaikille muodostunut tärkeä harrastus. Kursseilla he kertovat käyneensä yli kymmenen vuoden ajan ja joka vuosi sinne haluaa uudestaan. 

–Olin koneen äärellä ilmoittautumassa heti kun se alkoi kello seitsemän aamulla, että varmasti saan paikan, nauraa Takala. 

Naiset kertovat olevansa kaikki innokkaita käsityön harrastajia, mutta maalaus on hiipinyt harrastusten rinnalle yhdeksi tavaksi toteuttaa itseään. Päivämaalarit -ryhmään he kertovat menneensä ilman kokemusta, puhtaasti oppimaan. 

–Kun olen katsellut omia töitäni ja verrannut ensimmäisiä maalauksia viimeisimpiin, niin olen itsekin nähnyt edistystä. Valtavaa kehitystä tapahtuu kaikilla, ei tarvitse ajatella, että pitäisi osata tehdä yhtään mitään, kun tulee kurssille. Siellä kyllä oppii, rohkaisee Takala.  

–Sirpa on mainio opettaja, ei milloinkaan pahalla päällä. Hän aina sanoo: ”Työ ei mene koskaan pilalle, aina voidaan parantaa.” Kurssilla onkin syntynyt upeaa taidetta. Kun katsoo kurssilaisten tauluja, niin ei uskoisi, että ne ovat harrastelijamaalareiden tekemiä. Meitä on ryhmässä ollut parhaillaan 10–12 naista. Olen ajatellut, että Sirpa on uhrannut meihin varmasti paljon voimavaroja. Kummakaan, kun pitää välillä päästä Lappiin lomailemaan, Joensuu nauraa. 

NAISET kertovat, että maalaamiseen ei pääse kyllästymään, kun kurssilta saa koko ajan uusia ideoita kohteisiin ja tekniikoihin. Kursseilla jokainen voi tehdä sellaista työtä kuin haluaa, eikä ole mitään yhtä tiettyä aihetta, jota kaikki maalaisivat. 

–Taide antaa tekijälleen mielihyvää. Itse en osaisi kuvitella, että en tekisi käsilläni jotain. Kaikenlainen käsillä tekeminen on kanava luovuudelle, oli se sitten kutomista tai maalaamista. Ensimmäisen villapaidan tein, kun olin vasta pieni tökki, koulussa jo kuitenkin mutta en tarkkaan muista minkä ikäinen olin. Kävin itse ostamassa kaupasta langat ja päivän aikana tein paidan, sanoo Vesala. 

Maalausta hän kertoo harrastavansa lähinnä vain kansalaisopiston ryhmissä, käsityöt vievät vapaa-ajan kotona.  

Mainos

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti