KOLMEN lentosotakoululla vietetyn vuoden jälkeen opiskelu Kortesjärven vastavalmistuneella koulukeskuksella pääsi alkamaan 9. elokuuta. Paikkoja torstaina Järviseudun Sanomille esitellyt rehtori Anne Sankelo uskoo, että se on iso juttu kaikille kortesjärveläisille.
–Niin oppilaista kuin henkilökunnastakin on ollut mukava tulla uuteen kouluun. Samoin totta kai itsestäni. Se, että lapsilla on lyhyt matka omaan kotikouluun, on perheille suuri asia, ja uskoisin, että sitä se on kaikille muillekin kortesjärveläisille.
KOULUSSA on 165 oppilasta plus esikoululaiset. Ala- ja yläkoululla on Sankelon itsensä lisäksi yhteensä 13 opettajaa sekä viisi koulunkäynninohjaajaa. Määrä hieman vaihtelee päivittäin, koska historian- ja liikunnanopettajat sekä opinto-ohjaaja jaetaan muiden kauhavalaiskoulujen kanssa.
Rakennuksessa näyttää modernilta ja valoisalta, ja värimaailma on rauhallinen. Käytävillä ja seinillä on siellä täällä sekä muraaleja että oppilaiden omaa taidetta. Tilaa on tarpeeksi kaikille — mutta ei yhtään ylimääräistä.
–Luokat ovat täysin käytössä koko koulupäivän ajan. Tyhjiä tiloja ei ole, mutta näillä pärjätään, kun hyvin suunnitellaan, Sankelo sanoo.
Ruokalassa on 88 istumapaikkaa.
–Se olisi saanut olla muutaman neliön isompi, että sinne mahtuisi muutama pöytä enemmän. Samoin musiikkiluokassa on tiukkaa, hän myöntää.
Koulun varustukseen kuuluu esimerkiksi liikuntasali sisäliikuntatunteja varten. Sitä voivat käyttää iltaisin muutkin kauhavalaiset. Vuoroja on jo alettu varata.
–Viereistä liikuntataloa koululaiset eivät enää käytä.
SANKELO sanoo, että koulunkäynti onnistui kyllä Kauhavallakin, ja hän kiittelee LSK:n väen huomaavaisuutta ja vuokralaisten hyvää kohtelua, mutta oli kuitenkin selvää, ettei evakkopaikkaa ollut rakennettu koululaisia ajatellen.
–Siellä ei oltu kaikki saman katon alla, vaan sijoitettuina useampiin eri rakennuksiin. Se vaikutti selvästi myös henkilökunnan yhteisöllisyyteen, ja tiedottamisessakin oli ylimääräistä työtä, hän sanoo. –Oppilaiden kannalta yritimme parhaamme mukaan suunnitella koulunkäyntiä siten, että kulkemista paikasta toiseen tuli mahdollisimman vähän.
Koulumatkat LSK:lle olivat myös pitkiä, ja linja-autoa piti vaihtaa kesken matkan.
–Varmasti se näkyi lasten jaksamisessa. Totta kai se heijastui kouluunkin, ja koulu sai siitä palautetta huoltajilta, Sankelo sanoo.
KUN rehtori palasi kesälomalta töihin elokuun alussa, ensimmäiset päivät olivat hektisiä.
–Silloin rakennus oli vielä tyhjä, ja sinne piti saada nopeasti välttämättömät kalusteet, kuten pulpetit, opettajanpöydät, dokumenttikamerat, videotykit, kopiokone, tietokoneet sekä kaikki muu, mitä tämän päivän koulumaailmassa tarvitaan. Järvinetin ja kalustefirman kanssa tehtiin pitkää päivää. Koulu piti saada kuntoon, että oppilaat kokisivat, että heitä odotetaan ja he ovat tervetulleita.
Kalustaminen on edelleen hieman vaiheessa. Esimerkiksi musiikintunneilla tarvittavat välineet olivat tulleet vasta haastattelua edellisenä päivänä, 31. elokuuta. Teknisen työn luokka oli vielä kesken, liikuntavälineitä puuttui, sisäisessä viestinnässä käytettäviä info-tv:itä ei vielä ollut asennettu ja seiniin vedettiin parhaillaan sähköjä.
Piha on tällä hetkellä yhtä kivikkoa. Se asfaltoidaan sen jälkeen, kun viereinen puukoulu on siirretty. Linja-autopysäkki jouduttiin siirtämään väliaikaisesti Jääkärintien varresta liikuntatalon päätyyn, koska se osoittautui liian pieneksi tämänhetkiselle koulukuljetuskalustolle. Vanha pysäkin paikka suurennetaan myös puukoulun lähdettyä.
–Pala palalta asioita saadaan kuntoon. Kyllä täällä koulua kuitenkin voidaan pitää, Sankelo sanoo.
SANKELO on ehtinyt kokea aika monta muuttoa, sisäilmailmoitusta ja rakennusvaihetta.
Hän on ollut organisoimassa evakkoon lähtöjä siitä lähtien, kun puukoululta lähdettiin joulun alla 2012. Alakoululaiset olivat ensin ”Mannisen pikajunassa” vuoteen 2017 saakka, jolloin uusi yhtenäiskoulu saatiin valmiiksi edellisen kerran. Samalla lakkautettiin Rintalan ja Purmojärven ala-asteet, ja niiden oppilaat muuttivat myös uuteen koulukeskukseen. Siellä ehdittiin kuitenkin opiskella vain huhtikuuhun 2019 saakka, kun tuli muutto lentosotakoululle, jossa oltiin siis viime lukuvuoden loppuun.
–Varmasti kaikki toivovat, että tämä oli tosiaankin viimeinen muutto, hän sanoo. –Kortesjärvellä toivotaan nyt koulurauhaa; päästäisiin paneutumaan rauhassa koulutyöhön ja sen kehittämiseen. Se on koko talon toive.
Yksi ikäpolvi kortesjärveläisiä vietti LSK:lla koko yläkouluaikansa.
–Se jätti varmasti muistoja kaikille lentokentän suuntaan jatkossa liikkuville entisille oppilaille, Sankelo pohtii. –LSK oli hyvä vuokranantaja meille. He ovat sanoneet, että tykkäsivät, kun me olimme siellä. He halusivat, että siellä viihdytään. LSK tarjosi koululaisille mahdollisuuksia osallistua siellä järjestettäviin tapahtumiin, kuten kiihdytysajoihin, erilaisille messuille ja vaikka Hornettien katseluun.
Yhtenä hienona eleenä hän mainitsee, että kun koulun väki oli keväällä tekemässä muuttoa, LSK:lta ehdotettiin, voisivatko he ryhtyä jatkossa yrityskummiksi kortesjärveläisille.
–Sovimme, että oppilaat voivat hakea sinne esimerkiksi TET-harjoitteluun ja kesätöihin. Tarkoituksena on jatkossa suunnitella, mitä muuta yrityskummitoiminta voisi olla. Joku muistijälki jäi myös meistä luultavasti LSK:llekin.
