Vastoinkäymiset ja värikkäät persoonat osana tarhaajien humoristisia muistelujuttuja

Kuva vuodelta 1965 tarhaajayhdistyksen kokouksesta vas. Päivi Viinamäki, Matti Lamminen, Erkki Mattila, Arvo Malinen, Ilmari Savola, Martti Kujala, Lauri Viinamäki, Kauko Lampinen takana, Jalo Mattila, Oiva Luomala, Jaakko Ahde, Martti Viinamäki, Elli Mattila, Liisa Takala, Lilja Viinamäki, Eeva Savola, Taimi Viinamäki ja Katri Mattila. Kuvan otti Sulo Savola.
Kuva vuodelta 1965 tarhaajayhdistyksen kokouksesta vas. Päivi Viinamäki, Matti Lamminen, Erkki Mattila, Arvo Malinen, Ilmari Savola, Martti Kujala, Lauri Viinamäki, Kauko Lampinen takana, Jalo Mattila, Oiva Luomala, Jaakko Ahde, Martti Viinamäki, Elli Mattila, Liisa Takala, Lilja Viinamäki, Eeva Savola, Taimi Viinamäki ja Katri Mattila. Kuvan otti Sulo Savola.

Lappajärven ensimmäisen pienen minkkitarhan perustivat Varttu Honkaniemi ja Eetu Annola Karvalaan jo vuonna 1957. Tarhaajayhdistyksen perustava kokous pidettiin Viinaniemessä Lauri ja Taimi Viinamäen kotona 1965. Hienon yhteishengen ansiosta uudet tulokkaat otettiin alalle vastaan kuin samaan perheeseen.

Lilja ja Martti Viinamäen tarha sai itäkyläläisten mukaan alkunsa erikoisella tavalla. Lilja haki Kauhavalta postiauton kyydissä kaksi emominkkiä. Ne poikivat seuraavana päivänä ja niin oli tarhaus käynnistynyt. Myöhemmin 1970-luvulla Aito Savolalla oli minkkitarhallaan erityisen kuuluisa erikoisuros. Sen luokse toi morsiamia myös Martti Viinamäki, mutta kuljetustapa oli persoonallinen: potkukelkalla järven yli.

Pentti Rantakangas kertoi, että tarhausta on vaikea lopettaa, kun sen kerran on kunnolla aloittanut. Esimerkiksi lopettamiseen pyrkineen Martti Lampakan ketut Evijärveltä hän oli ostanut jo kaksi kertaa. Toisen lopettamiskerran jälkeen Lampakka soitti anovalla äänellä Rantakankaalle.

-Myy minulle kaksi kettua! En pääse ennen puolta päivää sängystä ylös ilman tarhalle menoa, Lampakka sanoi.

Monelle vuotuisia kohokohtia olivat huutokauppareissut pääkaupunkiseudulle. Jari Ollila kertoi käyneensä 15 vuoden ajan joka vuosi huutokaupoissa kavereinaan usein mm. Erkki Rantakangas ja Raine Timoharju. Lamavuosina tunnelmat olivat välillä alakuloiset huonojen hintojen aikana, mutta kun Hotelli Presidentissä oikaisi jalkansa valkoiselle päiväpeitteelle, niin se tuntui voittavan kotiolot. Jotkut menivät tosin nukkumaan yleensä vasta aamuseitsemältä.

Botuliinimyrkytyksen jälkeen aiheesta keskusteltiin loppusyksyllä 2002 Teuvo Honkaniemen huoltoasemalla. Monien puheissa ei ollut lainkaan myötätuntoa myrkytyksessä kärsineitä tarhaajia kohtaan, vaan päinvastoin enemmän vahingoniloa. He väittivät aluksi ponnekkaasti tarhaajille: ”Te että saa mitään!” Korvauksia maksettiin kuitenkin loppujen lopuksi useammasta eri lähteestä sen verran, että summa oli varsin kohtuullinen. Silloin monet vaahtosivat kateuksissaan: ”Saitte liian paljon!”

Evijärven tarhaiskujen jälkeen Lappajärvelläkin tiivistettiin vartiointia kettutyttöjen varalta. Yllättävän usein kävi niin, että yöllä hiljaisen tarhatien varresta vartijat löysivät siihen pysäköidyn vieraan auton, jonka sisällä näytti olevan toisiinsa syvästi rakastunut nuori pari.

-On siinä mahtaneet rakastavaiset säikähtää, kun yhtäkkiä ikkunasta valottaa taskulampuilla aseistautunut miesjoukko!

Oiva Luomala sai kipinän tarhaukseen langoltaan Verne Viitalalta. Oivan vaimo Aune Luomala muisteli Itäkylän suunnalla olleen alkuvaiheessa turkiseläimiä ainakin seuraavilla 16 miehellä: Haapasaari Huuko, Keski-Vinkka Seppo, Koivula Vesa, Laine Eemeli, Lammi Martti, Mattila Jalo, Luomala Jaakko, Luomala Matti, Luomala Oiva, Rantakangas Tauno, Timo Väinö, Viinamäki Lauri, Viinamäki Martti, Viitala Valde, Viitala Verne ja Övermark Niilo.

Tapani Tyynelä

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti