HEIKKI-RENKI eli Hilma Latukka kertoi muun muassa karjaonneen ennen muinoin käytetyistä taioista. Ihmiset olivat silloin taikauskoisempia, ja piika tai emäntä saattoi esimerkiksi sitoa hameenhelmaansa lehmänkellon, jonka kanssa hän sitten juoksi useaan kertaan navetan ympäri. Ajateltiin, että kellon kolinaa seuraamalla lehmät osaavat laitumelta kotiin.
Lapset pääsivät itsekin kokeilemaan lypsämistä, tosin eivät sentään aidolla lehmällä, vaan harjoitusutareilla. He oppivat myös muun muassa, että lypsetty maito oli usein likaista. Ennen tehokkaampien siivilöiden kehittämistä maitoastian suulle laitettiin kuusen tai katajan oksia, ja roskat jäivät neulasiin.
Lopuksi Heikki kysyi, onko lapsilla kysymyksiä.
–Mä tiedän jo kaiken lehmistä, sanoi Valtteri Saari, jolle oikeankin lehmän lypsäminen oli tuttua puuhaa.
–Voiko lehmillä ratsastaa?, kysyi toinen oppilas.
NIINA-EMÄNTÄ eli Niina Kujala museolta esitteli maitoruokia, kuten viiliä, voita ja leipäjuustoa, sekä niiden valmistamisessa ja syömisessä ennen muinoin käytettyjä välineitä. Esimerkiksi piimäjuustomuotti oli vuodelta 1793.
Hän selitti muun muassa, miten voita kirnuttiin ja että puulusikoita ei ollut tapana tiskata, vaan ne nuoltiin puhtaaksi. Tarina kertoo, että kerran piikatyttö oli erehtynyt pesemään isännän lusikan, ja tämä suuttui siitä niin, ettei suostunut syömään ennen kuin häntä varten tehtiin kokonaan uusi lusikka.
Lopuksi Kujala tarjosi kuulijoille juustovelliä. Makea, eteläpohjalainen pitoruoka sisälsi leipäjuuston lisäksi rusinoita, riisiä, piimää, siirappia ja vähän suolaa. Leipäjuusto oli arvokasta, eikä sitä syöty joka päivä. Joissain versioissa käytettiin jopa lihaa.
Siitä ryhmästä, jonka mukana kuljin tekemässä juttua, niin oppilaat kuin opettajakin kieltäytyivät kohteliaasti. Jälkeenpäin selvisi, että toisista ryhmistä ainakin osa lapsista oli uskaltautunut kokeilemaan velliä, mutta kysyttäessä kaikki totesivat yhteen ääneen, ettei se ollut kovin hyvää. Kujalan myönsi, että se olisi kyllä ollut parempaa lämpimänä.
ANU-PIIKA eli 4H:n toiminnanohjaaja Anu Peltokangas puolestaan opetti lapsia askartelemaan lehmäaiheisia kuvia, jotka painettiin kankaalle. Lapset saivat ne muistoksi päivästä.
Viimeisellä pisteellä MTK:n Etelä-Pohjanmaan liiton järjestöagrologi Riina Kaistila kertoili tämän päivän eri lehmäroduista ja siitä, miten niitä hoidetaan ja mitä ne syövät. Hän sanoi muun muassa, että nykyään lehmät saavat sen verran hyvää ravintoa, että yksi eläin tuottaa keskimäärin yli 30 litraa maitoa päivässä.
MONELLE oppilaalle päivän viimeinen osuus oli se odotetuin, sillä lopuksi päästiin herkuttelemaan evijärveläisen Muun jäätelökioskin tuotteilla. Samalla sen omistaja Lenita Kottari kertoi, miten jäätelöä valmistetaan.
Päivää olivat tukemassa tai järjestelemässä myös Heikki Kujala, joka lainasi sitä varten lähes aidon kokoisen koristelehmän, sekä Hannele Sironen, Heli Kivikangas ja 4H-yhdistyksen Hanna Honkaniemi. Tarjoilut oli maksanut Evijärven MTK.
