• Weera Wilenius ja Nina Uusi-Esko työskentelevät Järvi-Pohjanmaan terveyskeskuksessa ennen kuudennen opiskeluvuotensa käynnistymistä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Kesälääkärit saavat Alajärvellä realistisen käsityksen työstä vastaanotolla – pidemmillä vastaanottoajoilla potilaiden asioihin ehtii todella paneutua

KESÄLÄÄKÄRIT ovat terveyskeskuksissa tärkeä osa palveluiden toteutumista, vastaavasti työ vastaanotolla on lääketieteen opiskelijoille mahdollisuus kurkistaa terveyskeskuslääkärin työn arkeen.

Neljännen opiskeluvuoden jälkeen tulevat lääkärit saavat toimia sijaisina osastoilla, viidennen jälkeen terveyskeskusvastaanotoilla. Tänä kesänä Alajärven terveyskeskuksessa on ollut neljä opiskelevaa lääkäriä, joista kaksi, helsinkiläinen Nina Uusi-Esko ja uusikaupunkilainen Weera WIlenius jatkavat heinäkuun loppuun saakka.

–Aika sellaista tämä on ollut, kuin olen odottanutkin. Tiesin, että tulee paljon uutta tietoa ja paikallisissa käytännöissä on paljon oppimista, mutta ilahduttavaa on ollut potilasmateriaalin laajuus – tiedän, että joissakin paikoissa opiskelijoille tulevia tapauksia valikoidaan, kertoo Uusi-Esko.

–Se on tuntunut kivalta, että potilaita on laidasta laitaan, tällaista se työ oikeasti on valmistumisen jälkeen, jatkaa Wilenius.

Ystävykset opiskelevat lääketiedettä Turussa. Syksyllä käynnistyy kuudes vuosi. Alajärvestä heillä ei etukäteen ollut mitään tietoa, kun kesätyöstä viime syksynä sovittiin.

–Kriteerinä oli, että pääsisimme kaikki neljä samaan paikkaan, Wilenius kertoo viitaten lääkäreiksi jo valmistuneisiin Eetu Kanervaan ja Oskar Lindholmiin, jotka olivat työssä juhannukseen asti.

–Olimme keväällä täällä kahden viikon tutustumisjaksolla, missä pääsi hieman jo alkuun. Saimme muistiot käytännön asioista liittyen tilastointiin, lähetteiden tekoon, puhelinnumeroita, joista voi kysyä apua ja niin edelleen.

Terveyspalvelujohtaja Ioannis Stogiannidis piti lisäksi Teams-yhteydellä pari perehdytystuokiota. Hänen jäätyään kesälomalle apulaisylilääkäri Leena Uusitalo on ollut tukena potilaisiin liittyvissä asioissa.

–Täällä on mukava yhteisö ja positiivinen meininki, ihmiset ovat auttavaisia ja yhteistyö hoitajien kanssa hyvää. He jakavat meille käytäntöjä, joista arvelevat olevan apua ja hyötyä, Uusi-Esko sanoo.

–Kaikki moikkailevat iloisesti ja kysyvät, miten menee, Wilenius täydentää.

Päivät ja viikot ovat hyvinkin vaihtelevia.

–Haasteena työssä ovat se, että potilaita on paljon, päivän aikana voi tulla 10–15 potilaskontaktia, joista osa on puhelinaikoja, on runsaasti hoidettavia asioita ja muistamista, kertoo Uusi-Esko.

Kesälääkäreillä on hieman tavanomaista pidemmät vastaanottoajat, mitä Uusi-Esko ja Wilenius pitävät hyvänä asiana: potilaan ongelmien selvittämiseen ehtii paremmin paneutua.

–Kun esitiedoista katsoo tulosyyn ja on miettinyt sitä etukäteen, voi esiin nousta useita muitakin aiheita, joista potilas haluaisi mielipiteen. Tarina lähtee moneen suuntaan, jolloin täytyy miettiä miten toimia niin, ettei tule päällekkäisyksiä, mitä oireita voi seurata ja mistä tehdä lähete eteenpäin. Se on sellaista puntarointia ja siivilöintiä, kun oireet ovat moninaisia, Uusi-Esko kuvailee.

–Joskus potilailla on useita perussairauksia ja pitkät lääkelistat: oireen taustalla voi olla monia syitä. Myös kipulääkkeiden vaihtaminen on aihe, jonka kohdalla helposti kysyy kokeneemmalta neuvoa, mikä vaatii oman aikansa, Wilenius pohtii. 

Hän asennoitui työhönsä niin, että on oppimassa ja pyrkii auttamaan potilasta mahdollisimman hyvin. Kohtaaminen ja se, että potilas kokee tulleensa kohdatuksi, on hänelle merkityksellistä.

–Kysyn apua muilta tarvittaessa ja koen tärkeänä, että potilas lähtee vastaanotolta tyytyväisenä.

ERIKOISTUMISALAT ja muut tulevaisuudensuunnitelmat ovat Wileniuksella ja Uusi-Eskolla vielä auki. Uusi-Esko on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tulevan työn työajat ovat todella merkitykselliset valintoja tehdessä: muu elämä ei saa jäädä työn jalkoihin.

–Voisin tehdä työtä pienessäkin paikassa, kunhan se olisi alle tunnin päässä isommasta kaupungista, pohtii Wilenius. –Lyhyempiä aikoja toki voi työskennellä syrjemmässäkin.

–Koen itseni paljasjalkaiseksi kaupunkilaiseksi, mutta tämä kesä on muuttanut näkemyksiäni, myöntää Uusi-Esko.

–Vilkkaan työpäivän jälkeen hiljaisuus ja luonnon äänet ovat tuntuneet hämmentäviltä, mutta hyviltä. Vuokratalomme on järven rannalla ja siellä kuuluu usein vain linnun laulua. Rauha on ollut tervetullutta.

Pelkkää terassilla istuskelua ei vapaa-aika kuitenkaan ole ollut; kaksikko on ottanut Alajärveä ja lähiseutua haltuun lähes hengästyttävällä tahdilla.

–Olemme käyneet salilla, pelaamassa fudista, salibandya ja padelia, uimassa, markkinoilla, kirpputorilla, Tuurissa ja Seinäjoella.

Wilenius harrastaa juoksemista, ja niissä merkeissä hän on käynyt Pyhävuorella ja Lakiksella. Taideharrastus on vienyt hänet Nelimarkka-museolle.

–Alvar Aalto-kierrokselle pääsimme töiden merkeissä, Uusi-Esko kertoo.

Alajärven katukuvaa he kuvailevat hiljaiseksi, mutta paikkakunnan liikuntamahdollisuudet saavat kiitosta.

–Meidät on otettu avosylin vastaan jalkapallo- ja salibandyporukoihin, Wilenius kertoo.

–Täällä on kaunista, Wilenius kehuu.

Ennen heinäkuun loppua suunnitelmissa on käydä pesäpallopelissä Vimpelissä, tutustua lisää Alajärveen ja lähikuntiin.

Kaksikko lähettää terveisiä lukijoille: –Pysykää terveinä!

Terveyskeskuksen työntekijät saavat kiitokset kaikesta avusta ja pitkämielisyydestä jo tässä vaiheessa.

Jaa juttu: