Soinilaisen kulttuuriyhdistys Kyläpääskyt ry:n lasten ja nuorten taideleirillä ei piirretä piparkakkukukkia eikä pallopuita, ja punaisena lankana on aina ollut korkeatasoinen opetus.
–Olemme opettaneet lapsia pois stereotypioista.
Luontoa ja Valkeuden talon pihapiiriä hyödynnettiin opetuksessa, yksi tehtävä oli maalata näkymä tuvasta ulos. Perinteisiä asetelmiakin harjoiteltiin.
–Ulkona tutkimme kukkivia pensaita ja eläimiä, joista modernilla otteella puhtain värein, luonnon muotoja ja mielikuvitusta yhdistelemällä syntyi hienoja maalauksia, kuvaili Valkeus.
–Kyllä, rohkaisimme moderniin suuntaan ja leiriläiset menivät rohkeasti, Försti kehui.
Leirille ilmoittautui 35 leiriläistä, jotka ahersivat kuusi tuntia päivässä viisipäiväisen leiriviikon ajan.
–Joku sanoikin, että on jalat ihan hellinä, kun vain maalaa ja maalaa. On täällä toki muutakin tehty. On seurattu eläimiä, hoidettu kanoja ja pojat ovat potkineet palloa. Aika on kulunut hyvin, vaikka ei ole trampoliinia tai keinuja. Edes alkuviikon vesisade ja hyttyset eivät ole haitanneet menoa.
–Oikeastaan sää on ollut otollinen, kun ei ole ollut liian kuuma, Försti totesi.
Tuvan lattialle sijoitettiin 17 maalaustelinettä ja osa piirsi pitkän pöydän ääressä viereisessä huoneessa. Suuriin paperikasseihin jokainen leiriläinen sai tallentaa kasvien muotoja ja niihin kerättiin luonnokset sekä piirrokset. Taulut koottiin torstaina loppunäyttelyksi, joita Valkeus ihaili ja kuvasi ennen niiden lähtöä tekijöidensä mukaan.
–Rakastan näitä töitä, hän totesi.
Olivia Vuorenmaa tallensi maalaukseensa näkymän tuvasta ulos puutarhaan.
–Maalaan joskus kotona. Tykkään maalata ja piirtää. Tänne tulin, koska halusin jollekin leirille kesän aikana. Leirillä on ollut mukavaa; olen keskittynyt maalaamiseen, mutta ollut myös kavereitten kanssa. Parasta on, että kaikki työt tulivat valmiiksi ja jokainen on tehnyt hienoja töitä.
VALKEUDEN talo Iiroonjärven läheisyydessä on ollut aina kokoontumispaikka, nykyisen isännän vanhempien aikaan siellä oli hengellistä toimintaa ja kursseja. Taideleirejä järjestettiin jo silloin, kun perheen nyt jo aikuiset tytöt olivat lapsia, ja monen silloin leirillä olleen lapset osallistuivat nyt vuorostaan leirille.
–Erkillä on musisointia ja minulla nämä leirit, joten perinne jatkuu yhä. En tiedä, voinko lopettaa, vaikka olen kyllä ajatellut luopua opettamisesta, Valkeus kertoi.
Hän aikoo keskittyä jatkossa enemmän Soinillinen-festivaalin hyväksi työskentelyyn sekä kylätalo Puuhin kehittämiseen.
–Ensi kesälle on jo paljon suunnitelmia. Nyt alkukesä on ollut kiireinen teatteriprojektin ja Soinillisen merkeissä. Sovinto ja anteeksianto esitetään Puuhissa vielä 3. heinäkuuta kello 13 ja 19.
FÖRSTIN taidekesä jatkuu tällä viikolla Lappajärven taideleirin opetustehtävissä. Hänenkin sydäntään lähellä on paikallisen kulttuurin vaaliminen.
–Taike jakoi viime vuonna taiteen ja kulttuurin erityisavustusta hama-alueille eli harvaan asutun maaseudun alueille, ja nyt uudelleen: ensimmäinen hakukierros päättyi 8. kesäkuuta ja toinen on tulossa syksyllä, jolloin myös ensimmäisen kierroksen apuahan saajat julkistetaan. Lappajärven länsiranta kuuluu hama-alueeseen, samoin Soini, vaikka alue painottuukin Lappiin ja Kainuuseen. Tällä apurahalla tuetaan ammattitaiteilijoiden projekteja ja sieltä on mahdollista saada ihan huomattavia summia, hän vinkkaa järviseutulaisille kulttuuritoimijoille.
Förstillä on huoli kulttuurin tilasta koko maassa. –Sitä tehdään paikkakunnilla oman työn ohessa, kulttuurisihteereitä ei enää ole, ja se näkyy. Tapahtumia ei ole, ellei kolmas sektori, kuten täällä esimerkiksi Kyläpääskyt ja kulttuuriyhdistys Karikko, toimi aktiivisesti.
KYLÄPÄÄSKYJEN leiri sai avustusta Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahastolta, Soinin kunnalta sekä Järviseutu-seuralta, joten leirin hinnaksi per osallistuja jäi vain 20 euroa.
