Viitisen vuotta sitten hän suoritti työn ohessa lastenohjaajan tutkinnon Lapuan seurakuntaopistolla, lähihoitajan tutkinnon hän sai päätökseen tänä keväänä Sedussa Lappajärven toimipisteessä. Pohjakoulutuksena löytyy vuosituhannen vaihteessa käyty ravitsemispuolen opinnot.
– Aikuisopiskelu on jotenkin helpompaa, mutta kunnianhimoisempaa kuin nuorempana. Työskentelin yli kymmenen vuotta varhaiskasvatuksessa ja alkoi tuntumaan, että tarvitsen jotain uutta. Opiskelu toi myös hyvän hengähdystauon töille.
– Opiskelun aloittamisesta valmistumiseen meni vähän alle 1,5 vuotta, kun sain hyväksilukuja lapsi- ja perhetyön tutkinnosta. Opiskelun ohella tein työvuoroja lastensuojeluyksikköön sen mukaan, miten opiskelut sen mahdollistivat. Tein iltoja, viikonloppuja ja öitä.
Luoma-aho kertoo olevansa lastenhoitajan työstään virkavapaalla ensi vappuun saakka. Tällä hetkellä hän työskentelee Lasten- ja nuortenkoti Metsäkulmassa Vimpelissä ja kokee tuntevansa alan omakseen. Lisäopintojakin on jo mietteissä.
– Kävin opiskelun aikana erilaisissa paikoissa harjoitteluissa, jolloin näin monelta eri kantilta lähihoitajan työtä. Tiesin jo opiskelujen alussa, että vaikka vanhukset ovat ihania, niin se ei kokoaikaista työtä ajatellen ole se oma juttu.
VUOROTYÖSTÄ Luoma-aho kertoo palautuvansa luonnossa liikkuen, koirien kanssa touhuten, äänikirjoja kuunnellen tai ihan vaan paljain jaloin nurmikolla tepastellen ja linnunlaulua kuunnellen. Pieni puuhastelu ja podcastien kuuntelu on myös osa palautumista. Työssä jaksamiseen liittyy myös tärkeä näkökulma, joka ei ole alasta riippuvainen.
– Koen, että työ ei kuormita silloin niin paljon, jos aidosti pitää siitä mitä tekee. Hyvä työyhteisö myös tukee jaksamista.
Luoma-aho haluaa kannustaa myös muita opiskelujen pariin.
– Kun on itse suorittanut aikuisiällä kaksi ammattia kiitettävin arvosanoin, niin huomaa, että on se vaan kannattanut. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella! Eikä opiskelu ole turhaa edes siinäkään mielessä, vaikkei opiskelemaansa ammattia suoranaisesti työkseen harjoittaisi.