LAMPAAT ovat rakas harrastus Vimpelin Sääksjärvellä asuvalle Terhi Honkoselle. Kaikki ovat kuin perheenjäseniä, osa on ollut laumassa karitsasta asti.
–Lammas on arka laumaeläin. Kun yksi laumasta säikähtää, kaikki säikähtävät. Vältetään äkkinäisiä liikkeitä, neuvoo Terhi lapsia.
Lapset ovat saapuneet paikalle Lappajärven 4H:n, Leader Aisaparin rahoittaman Taito-hankkeen puitteissa tutustumaan villalangan alkuperään. Kysymyksiä tulvii.
–Miks noilla lampailla on korvakorut? Pureeko ne? Haiseeko täällä lampaankakka?
Terhi kertoo, että lampailla on kaksi korvamerkintää siksi, että tiedettäisiin, kuka lammas on kyseessä. Lampaat tykkäävät rapsutuksesta, mutta eivät pure. Lampaan kakan hajuunkin Terhi kertoo jo niin tottuneensa, ettei enää edes huomaa sitä.
Joukon johtajalammas Late tulee rohkeasti tutustumaan ja haukkaisee matkan varrelta pari voikukkaa suuhunsa. Sen jälkeen hän käy maistamassa toimittajan muistivihkoa ja kännykkää, kerran sellaiset on maahan tarjolle laitettu. Muu seurue tulee perässä.
–Ahvenanmaanlammas Late on nimestään huolimatta uuhi, mutta hyvin maskuliininen sellainen. Hän toimii porukan harkitseva aivosoluna, joka miettii, kannattaako joku asia. Nämä maatiaislampaat ovat sekä ihastuttavia, että raivostuttavia persoonia: uteliaita ja ihmisen seurasta nauttivia, mutta myös hyvin itsetietoisia ja vuohimaisen ketteriä karkailemaan, jos kokevat siihen tarvetta, kertoo Terhi.
– Lampaiden hoito on yleensä melko helppoa, kunhan heillä riittää heinää, vettä ja säänsuojaa. Talvella lampaat syövät kuivaheinää, kesällä laiduntavat. Lisäksi pitää olla kivennäistä ja suolakivi. Jos ruoka loppuu, lampaat alkavat karkailla. Muutoin lampaat ovat hyvin vahvasti leimautuneita omaan laitumeen ja talliin.
KERINTÄ tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Terhi Honkonen kertoo, että suomalaista villaa on alettu taas arvostamaan enemmän parin vuoden sisällä.
–Ahvenanmaanlammas on rotuna ollut jopa uhanalainen, nyt kanta on jo paremmalla tolalla. Suomenlampaan villalla on parhaat huopumisominaisuudet. Olen siitä itsekin huovuttanut tumppuja ja pohjallisia.
–Kaikki villapaidat olen tehnyt itse omien lampaiden villasta. Lampaan villa on hieman rasvaista, niin siinä on luonnostaan kosteutta hylkivä pinta. Itse kuljen lähestulkoon koko ajan villapaidoissa, niitä on tullut tehtyä monen monituiset. Langat olen teettänyt muilla, mutta olen Marttojen ja Kansalaisopiston kursseilla harjoitellut kehräämään myös itse. Se touhu on kyllä vielä ihan alkutekijöissään, nauraa Terhi.
Late tulee jälleen luokse, nostaa sorkkaa käden päälle ilmoittaakseen, että on aika rapsuttaa. Pystyn hyvin kuvitella, että kun nurmelle istahtaa Laten ja kumppaneiden kanssa, ei hetken päästä muista stressiä koskaan kokeneensakaan – elleivät ne sitten keksi karata naapuripellolle kirmaamaan.
Näiden lampaiden, kanojen sekä heitä kaitsevien paimenkoiran ja paimenkissan edesottamuksia voi seurata Instagramissa @paimenkissanipsu.
