Matkaan lähdettiin maanantaina 13. päivänä kesäkuuta ja ensimmäinen etappi oli Jepualla Kepon ja Kiitolan kartanot. Näihin kumpaankin kartanoon liittyy pieni, mutta merkittävä pala Kortesjärven historiaa. Kepon koskessa olleen sahalaitoksen ja teollisuuskartanon osti aikoinaan Otto von Essen. Hänen toiseksi vanhin poikansa Gustav von Essen oli Kortesjärven seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra. Kansan suussa häntä kutsuttiin Essi-papiksi. Hänen vaikutuksestaan voidaan sanoa Evankelisen herätysliikkeen saaneen alkunsa Kortesjärvellä. Otto von Essenin nuorin poika Carl Jonathan von Essen osti puolestaan Kepon kosken alapuolella olevan Kiitolan kosken partaalla sijainneen Kiitolan tilan. Sinne hän perusti lumppuvillatehtaan ja tila sai nimen Kiitolan kartano. Kiitolan kartano ja Carl Jonathan von Essen sekä hänen perheensä liittyvät puolestaan merkittävällä tavalla jääkäriliikkeeseen. Nykyisin nämä kartanot omistaa KWH-yhtymä ja ne ovat yhtymän edustustiloja.
Jepualta matka jatkui järviseutulaistenkin vanhaan tapulikaupunkiin Uuteenkaarlepyyhyn ja siellä tietenkin Juuttaan taistelupaikan kautta Guddnääsiin Sakari Topeliuksen kotimuseoon. Paikan nimi oppaan kertoman mukaan olisi vapaasti suomennettuna Lehmäniemi. No kyllähän niitä lehmiä täälläpäinkin aikoinaan saatettiin kuttunoiksi sanoa. Sakari Topeliuksen isän aikoinaan ostaman tilan rakennukset ovat hiljattain läpikäyneet perusteelliset restaurointi ja korjaustyöt. Ansiokkaan opastuksen päälle nautittiin pullakahvit.
Uudestakaarlepyystä matka jatkui Munsalaan, jossa pysähdyttiin katsastamaan kirkkoa ja hautausmaata. Kirkkoa siksi, että sen rakentaja on samainen Jaakko Rijf, joka on rakentanut myös Kortesjärven kirkon. Tosin Munsalan kirkon rakennusmateriaalina on puun sijasta luonnonkivi.
Seurakuntiamme yhdistää lisäksi se, että edellä mainittu kirkkoherra Gustav von Essen tuli Kortesjärveltä, Isojoen seurakunnassa muutaman vuoden palveltuaan, Munsalaan kirkkoherraksi ja palveli täällä elämänsä loppuun saakka. Laskimme kukat hänen haudalleen.
MATKA jatkui Oravaisten taistelutantereen kautta kreivi Claes Tottin aikoinaan perustamaan Tottesundin kartanoon. Siellä opas johdatteli meidät talon historiaan ja tietenkin erityisesti Jean Sibeliuksen ja Aino Järnefeltin hääseremonioihin täällä. Talon kuuluisaa valkoista rouvaa emme kuitenkaan tavanneet. Maittavan lounaan nautimme paikallisessa Nabbenin rantaravintolassa.
Tottesundista jatkoimme kierrostamme Raippaluotoon ja siellä Björkköbyn kylään saakka. Kylän kesäinen saaristolaisasutus ja viehättävä pieni kirkko olivat näkemisen arvoisia.
Täältä olikin jo aika siirtyä Vaasaan, johon seurueellemme oli varattu hotellimajoitus yösijaksi.
Tiistaina aamuvarhaisella hyvän aamupalan nautittuamme siirryimme taas kumirattaille. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme kohti Sulvaa ja siellä Stundarsin ulkoilmamuseoon. Tämä suomen suosituimmaksi museoalueeksi mainostettu museokylä sai alkunsa kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholmin museoharrastuksesta ja museoyhdistyksen perustamisesta lähes sata vuotta sitten. Nykyisin museoalueella on yli 70 Mustasaaresta ja Vaasan ympäristöstä tuotua rakennusta.
Alueen esittelyn ja kahvikupposen jälkeen jatkoimme matkaa Maalahden ja Korsnäsin kautta kasvihuoneviljelystään tunnettuun Närpiöön. Kaupungin keskiajalta peräisin oleva kivikirkko on vaikuttava kirkkorakennus ja pitihän sen sisätilojen akustiikkaa testata niin uruilla kuin kuorolaulullakin, kirkkokuorolaisia kun ollaan. Närpiön kirkkoaitat ovat myös nähtävyys sinänsä.
Kaikki yli 150 aittaa ovat hyvässä kunnossa ja niitä hoidetaan vanhoja rakennusperinteitä noudattaen.
Nälkähän jo ehti tulla aittoja pällistellessä. Kasvihuoneravintola Linds Kök on kasvihuoneravintola, joka on saanut paljon kehuja hyvästä ruuasta ja viihtyisästä miljööstä. Ulkoapäin katsoen ei paikka kummoiselta näyttänyt, mutta sisätilat olikin sitten ihan eri juttu. Ei ravintolaa ole suotta kehuttu. Ruoka oli ilmeisesti liiankin maittavaa, koska suunniteltu pysähdys venähti pitkäksi.
Vatsat pullollaan lähdettiin eteenpäin. Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta. Vain Luhanka on sitä pienempi. Metsä-Botnian tehtaista odotettiin paljon kaupungin kehityksen suhteen, mutta melko lyhyeksi niiden toiminta-aika Kaskisissa jäi.
Löytyi kaupungista kuitenkin erinomainen keramiikkapaja ja -myymälä.
Särkyvää sieltä lähti mukaan, kun suuntasimme Kaskisista Kristiinankaupunkiin. Saimme oppaaksemme mukavan pikkuisen rouvan, joka kauniisti itäisellä aksentilla painottuneella suomen kielellä johdatti meitä Kristiinankaupungin historiaan ja nähtävyyksiin. Opimme, että ei Kissanpiiskaajankujalla kissoja piiskattu ja että Ulrika Eleonoran puukirkon pystyttivät aikoinaan laivanrakentajat ukkosen polttaman aikaisemman kirkon paikalle. Kirkon torni puskee vähän vinossa tuulta vasten, kuten laivan keulan kuuluukin. Kirkon erillinen kuninkaan ovi odottaa edelleen Ruotsin kuningasta vierailulle.
Kristiinasta käänsimme viimein Mantelan bussin keulan kohti kotikonnuja. Kauhajoella vielä kahviteerasimme Hyypänjokilaakson pohjoispäässä seisovassa HämesHavusen pohjalaisessa talonpoikaistalossa. Se on upea ison pohjalaisen maatilan talousrakennuskompleksi kaksifooninkisine tupineen ja kaksinkertaisine neliöpihoineen. Juuri nyt siellä paraikaa on meneillä ryijynäyttely.
Säät suosivat reissumiehiä koko matkan ajan päinvastoin kuin täällä kotona, jossa sateet olivat kurittaneet paikkakuntaa oikein toden teolla.
Mauri Jokela
