Kirjoittaja kertoo, että istutti ensimmäiseksi vanhojen koivujen alle pihtoja ja kuusia.
–Olen täydentänyt istutuksia esimerkiksi liuskalehtisellä visakoivulla, kultakuusella, verivaahteralla ja helmipihlajalla, Elina Saarikoski sanoo.
Hänellä on nyt puolen hehtaarin puulajipuistossaan Ilmajoella 30 lajia. Perustettaessa kaikki alkaa kasvupaikan ominaisuuksien selvittämisestä. Kasvamaan kannattaa valita sellaista alkuperää olevia puita, jotka kestävät menestymisvyöhykkeen olosuhteita. Järviseudun kunnat sijaitsevat vyöhykkeiden IV-V rajamailla. Mitkä ovat alueella menestyviä erikoispuulajeja, joita tietokirjailija suosittelisi?
–Kokeilisin Järviseudulla siperianpihtaa, siperianlehtikuusta, sembramäntyä, serbiankuusta, mustakuusta ja metsäkuusen erikoismuotoja kultakuusta tai purppurakuusta, Saarikoski mainitsee.
Lehtipuista hänen oma suosikkinsa, liuskalehtinen visakoivu, on näyttävä puu. Sulkaharmaaleppä ja punakoivu ovat lehdistöltään kauniita kokeilunarvoisia puita, ulkomaisten lajien edustajista punasaarni tai punatammi.
SAARIKOSKI muistuttaa, että omasta pihasta voi löytyä muusta ympäristöstä lämpimämpi tuulensuojainen paikka, mikä vastaa kasvuoloiltaan pykälää eteläisempää menestymisvyöhykettä. Siinä voisi kokeilla rohkeasti jotain hieman eteläisempää lajia kuten sinikuusta, hopeakuusta, koreanpihtaa tai hurmevaahteraa.
–Taimia Järviseudulle kannattaa katsella taimistoista ja puutarhamyymälöistä ympäri Suomen, sillä kasvattajien siemenalkuperät voivat vaihdella, jonka vuoksi toinen taimisto voi tarjota pohjoisempaa menestymistä kuin toinen, Saarikoski neuvoo.
Kirjassa jaetaan myös kantapään kautta saatua oppia siitä, kun puunkasvatuksessa kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi.
Teoksessa haastattelut toimivat inspiraationlähteenä, samoin harvinaisen kauniit kuvat, jotka on ottanut Else Kyhälä. On helppo uskoa Saarikosken toteamusta, että arboretumista voi tulla koko perheen harrastus.
Tapani Tyynelä
