–Osa arvosanoista nousi tutkintolautakunnassa, joten tulosta on vielä vähän vaikea uskoa, totesi viisi ällää, kaksi eetä ja yhden ceen kirjoittanut tuore ylioppilas.
Kirjoitettujen aineiden lukumäärään vaikutti se, ettei Anttila lukiota aloittaessaan vielä tiennyt, mitä haluaa sen jälkeen opiskella, ja siksi valitsi kaikkea mahdollista kurssikalenteriinsa.
–Tykkään opiskelusta. Kun aloin sitten valita kirjoitettavia aineita, otin mukaan ne, joita olen eniten tykännyt lukea.
Jälkikäteen ajateltuna Anttila toteaa huomanneensa, että vähemmälläkin lukemisella ja ajankäytöllä olisi lukiosta selvinnyt.
–Olisin voinut kirjoittaa puolet vähemmän aineita, mutta työmäärä ei harmita: tiedän että opiskelu ei ole koskaan turhaa. En myöskään ottanut etukäteen suuria paineita arvosanoista, vaikka toki tavoittelinkin aina mahdollisimman hyvää tulosta.
Hän näkee huolestuttavana ilmiön, jossa lukiolaiset uupuvat työtaakkansa alle.
–Lukioiässä ollaan niin nuoria, että harva tietää varmaksi, mitä haluaa isoimman osan elämästään tehdä. Paineet eivät ole lukiolaisten vika, vaan järjestelmä luo ne. Todistusvalinta aiheuttaa sen, että moni katsoo jo lukion alussa, mitä mistäkin aineesta pitää saada arvosanaksi, että saisi opiskelupaikan suoraan.
Todistusvalinnassa on Anttilan mukaan myös hyviä puolia.
–Näin työ jakautuu useampaan osaan ja tuloksia voi käydä korottamassa kaksi kertaa vuodessa, kun taas pääsykoe on vaan kerran vuodessa. Silloin yksi koe määrää opiskelupaikan, kun taas todistusvalinnassa usean kokeen muodostama kokonaisuus.
Lukiovuosista jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku.
–Ne olivat kivoja vuosia. Vimpelin lukio on kotoisa paikka; vitosluokasta asti on oltu samassa talossa, opetusryhmät ovat pieniä ja opettajilla on opiskelijoille aikaa. On tultu tutuiksi puolin ja toisin. Etäkoulukin sujui ihan hyvin, pysyin hyvin aikataulussa, mutta opiskelun ja vapaa-ajan erottaminen kotona opiskellessa oli kyllä hieman hankalaa.
Tasapainoa opiskeluun ovat tuoneet musiikki, liikunta ja ulkoilu.
–Ne vievät ajatukset muualle ja vähentävät stressiä. Liikkuva opiskelu oli kiva juttu, kaikki arjesta poikkeavat tempaukset ja reissut tuovat iloa ja keveyttä koulunkäyntiin.
VIIMEISEN lukiovuoden aikana kirkastui sekin, minne tie vie valkolakin jälkeen.
–Hain Kuopion yliopistoon opiskelemaan ravitsemustieteitä ja aiempien vuosien perusteella todennäköisesti saan opiskelupaikan suoraan ylioppilastodistuksen perusteella.
Ravitsemustieteet ovat monitieteellinen ala, jossa yhdistyvät monen Anttilan lukiossa suorittaman aineen aiheet.
–Se on myös tulevaisuuden ala. Yhteiskunnassa tulee jatkossakin olemaan ongelmia ravitsemuksen ja siihen liittyvien asioiden kanssa, joten töitä riittänee.
Syyksi siihen, miksi suomalaisilla on ongelmia ravinnon kanssa ja siitä johtuen, Anttila näkee ainakin osittain ennaltaehkäisevän, henkilökohtaisen tuen ja tiedon puutteen.
–Terveydenhuollossa ei ole resursseja tarjota ravitsemustietoutta, koulussakin sitä jaetaan hyvin yleisellä tasolla koko ikäluokalle.
Anttila on iloinen siitä, että vaikka etäkoulun vuoksi korkeakouluihin tutustumiset jäivät väliin, opinto-ohjauksessa annetut korvaavat tehtävät täyttivät koloa.
–Niihin todella kannattaa panostaa, sillä niiden avulla hahmottuu, mistä on kiinnostunut ja mitä ammatteja ja aloja sekä koulutusmahdollisuuksia ylipäätään on.
KESÄN osalta uuden ylioppilaan suunnitelmat ovat vielä auki. Ihan oikea lomakin olisi hyvä vaihtoehto, ellei kesätöitä ilmaannu – opiskelu-urakan ja alkavien opintojen välissä voisi hengitellä rauhassa, nousta aikaisin, nauttia kesäpäivien puuhista ilman aikatauluja ja uida paljon.
