Itsestään selvät metsästysoikeudet

JOSKUS tulee mietittyä, kuinka hyvin metsästys on organisoitu Suomessa. Maailmalla on kuitenkin tapana muuttua ja välillä on hyvä seurata, mitä Euroopan metsästysmailla tapahtuu.

Land Use Policyn numerossa 76 (2018) on laaja selvitys siitä, kuinka yksityisiä ovat Euroopan yksityismetsät. Riistan osalta tutkimuksessa selvitettiin muun muassa yksityismetsänomistajien vapautta päättää itse metsästettävien eläinten määrästä. Tutkimuksen 31 maasta 62 prosentin osalta riistanhoitoyhdistys/metsästysseura/valtio päättää metsästysasioista siten, ettei maanomistaja itse voi vaikuttaa päätöksiin. 16 prosentin osalta yksityismetsänomistaja sai päättää metsästettävien eläinten määrästä siten, että valtio tai muu tahoasettaa metsästettävän riistan määrälle ylärajan. 13 prosentin osalta valtio päättää suurriistan kaatomääristä ja metsänomistaja pienriistan metsästysmääristä. Kuuden prosentin osalta metsästettävien eläinten määrä neuvotellaan metsästysseurojen ja metsänomistajia edustavien yhdistysten välillä. Kolmessa prosentissa tutkituista maista yksityismetsänomistaja voi itse päättää, kuinka paljon hänen maillaan metsästetään riistaa. 

Samassa tutkimuksessa kartoitettiin yksityismetsänomistajien vapaudesta päättää, kuka hänen maillaan saa metsästää. 35 prosentin osalta metsänomistaja pystyi yksin päättämään, kuka hänen maillaan saa metsästää, tosin sillä edellytyksellä, että metsänomistajan tilakoon tulee ylittää tietyn hehtaarimäärän. 29 prosentin osalta metsänomistaja saa tilakoostansa huolimatta päättää itse, kuka hänen maillaan saa metsästää. 26 prosentin osalta maanomistajan täytyy hyväksyä metsästystoimet hänen maillaan ilman vastiketta. Kymmenen prosentin osalta maanomistajan täytyy hyväksyä metsästystoimet hänen maillaan, mutta se kompensoidaan maanomistajalle jollakin vastikkeella. 

Riistan kaatomäärien ja metsästysoikeuksien lisäksi aina väliajoin keskusteluun nousee myös metsästysmaiden vuokraus euromääräistä vastiketta kohtaan. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä on jo melkoisesti eroa metsästysvuokrien euromäärissä. Ruotsissa suurten kaupunkien läheisyydessä metsästysoikeudesta joutuu maksamaan maanomistajalle vuokraa 30–50 euroa hehtaarilta, Etelä-Ruotsin harvaan asutuilla alueilla noin 20–30 euroa/hehtaari ja Keski-Ruotsin harvaan asutuilla alueilla noin 5–10 euroa hehtaarilta. Metsästysmaiden vuokran keskihinta Suomessa pyörii noin euron paikkeilla hehtaaria kohti, joka on etenkin Pohjois-Suomen laajoilla erämailla melkoinen hinta ikääntyville metsästysseuroille. 

Metsäomaisuuteen sijoittavien näkökulmasta metsästysoikeuksien vastikkeellinen vuokraus nähdään kuitenkin tulonlähteinä siinä missä tuulivoima, rantatontit ja soranottoalueetkin. Riistanhoidon tuleekin tarjota merkitystä maanomistajalle eikä metsästysoikeutta kannata nähdä itsestään selvyytenä. Hirvituhojen sijaan maanomistaja kiittää laadukkaista mänty- ja koivutaimikoista, joiden kasvatus onnistuu, kun hirvikanta on tasainen eivätkä taimikot tule talvella laumaantuneiden hirvien syömäksi.  

Metsästysreissulla havaitut tuulituhoalueet ja pystyyn kuivaneet usean puun ryhmät kannattaa ilmoittaa maanomistajalle ötökkätuhojen välttämiseksi. Pieni vaiva on kerätä patruunoiden hylsyt mukaansa ja auton pysäköinnissä kannattaa huomioida, että maanomistaja pääsee liikkumaan palstalleen.  

MONET metsästäjät ovat myös metsänomistajia. Riistaruokinnan lisäksi - tai sen sijaan - voidaan hyvällä riistametsänhoidolla tietoisesti kasvattaa riistan määrää metsässä. Riista kannattaa huomioida metsänhoidossa jo taimikkovaiheessa jättämällä monilajisia puuryhmiä (sekametsää, katajat, pihlajat, lepät ym.) hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle raivaamattomiksi alueiksi eli riistatiheiköiksi.  

Riistatiheiköissä myös kuuset ovat riistalle tärkeitä puita. Riistatiheikköjen ohella säästöpuuryhmät kannattaa jättää käsittelemättä. Riistatiheiköt eivät vaikuta Kemera-tukikelpoisuuteen, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta. Tiheiköt kannattaa aina kuitenkin ilmoittaa tukihakemuksessa, jolloin tieto välittyy tarkastajalle. Riistatiheikköjä kannattaa jättää notkelmiin, kuvion varjoisille reunoille sekä kuvioiden vaihettumisvyöhykkeille. Sopiva riistatiheikön koko on muutaman puun ryhmästä pariin aariin ja niitä kannattaa tehdä 4–5 kappaletta hehtaarille. Riistatiheiköillä oleva puusto kannattaa jättää koskematta harvennuksia tai päätehakkuita tehtäessä.  

Jaa juttu: