–Puutavaran hinnan ja saatavuuden osalta pahin alkaa olla takana päin, molemmat ovat tasaantumassa, totesi Tero Yli-Sikkilä HOISKO CLT:sta.
Myös osaamisessa on parannettavaa kautta linjan aina hankintaosaamisesta urakoitsijoihin ja suurten rakennusten suunnitteluun.
–Kasvu tuo mukanaan osaamisvajetta. Erityisesti vaativien kohtien suunnittelijoita on vähän. Viimeisen vuoden aikana tilanne on hieman parantunut. Tämä tulisi huomioida kaikissa insinöörikoulutuksissa, sanoi Juhani Saukko Honkarakenne Oyj:sta.
EU:n ajamat metsänsuojelutavoitteet sekä taksonomia eivät ole asioita, joihin rakennusteollisuudessa keskityttäisiin, koska niihin ei koeta voitavan itse vaikuttaa. Uhkakuva kuitenkin tunnistetaan.
–Jos metsän käyttöä huomattavasti rajoitetaan, se näkyy tarjonnan määrässä, mikä vaikuttaa hintaan. Virkamiesten tulee olla tarkkana siinä, ettei kehitys lähde EU:n puolella väärään suuntaan, Yli-Sikkilä pohti.
–Tilanne on ristiriitainen; metsiä tulisi sekä suojella ja käyttää. Meillä Suomessa metsänhoito on kuitenkin vastuullista, mikä on huomioitava, totesi Tapani Taipale Huvila Seppälä Oy:sta.
–Suomi elää puusta, ja suojelussakin on oltava raja, sopiva suhde saatavuuden kanssa on löydyttävä, täydensi Jukka Salo Finnlamellilta.
Kilpailuasetelma betoni- ja puurakentamisen välillä voi kasvaa, kun betonirakentamisen ilmastoystävälliset ratkaisut yleistyvät lähivuosina. Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että hybridirakentamisella voidaan hyödyntää molempien tuotteiden parhaat edut. Saukko kertoi, että markkinat päättävät, mikä tuote vetää; kilpailuasetelmaa olennaisempaa on löytää oikea materiaali kuhunkin kohteeseen. Puurakentamisen maine kalliina alkaa sekin murentua.
Lähitulevaisuuden näkymät olivat panelistien mukaan toiveikkaat: kysyntää on, rakentaminen kehittyy ja viennissä olisi mahdollisuuksia paikallisillekin toimijoille.
–Kaikki muovi tulisi pystyä korvaamaan puupohjaisilla tuotteilla, Saukko totesi.
