Kehräämistä varten kurssilaiset karstasivat ensin suomen- ja ahvenanmaanlampaan villoista käsikarstoilla villahahtuvia. Hakamaa oli tuonut paikalle kahdeksan vanhaa kiikkalaismallista rukkia, joiden käyttöä hän opasti kurssilaisille kädestä pitäen. Jokainen kurssilainen sai kotiin viemisiksi itse kehräämänsä lankakerän. Kolmen tunnin tuotos ei päätä huimannut, eikä lankakaan ollut tasaisinta laatua, mutta uuden taidon opettelu oli kurssilaisten mielestä sitäkin antoisampaa.
Kauhavalainen Piia Lammi oli ottanut kurssille mukaan omistamansa espanjanvesikoiran karvoja, joiden käyttäminen langan valmistukseen kiinnosti häntä. Koirankarvoja hän lisäsi lampaanvillan joukkoon.
–Kehrääminen on haastavampaa kuin olin ajatellut. Tähän pitäisi löytää oikea tekniikka, Lammi pohtii.
Muutkin kurssilaiset totesivat, että arvostus entisaikojen kädentaitoja kohtaan lisääntyi entisestään.
–Ei ihme, että villasukkia parsittiin ahkerasti, kun langan valmistus oli näin vaativaa!
Mirva Hakamaa on kiertänyt pitämässä monia kehruukursseja. Hän kertoo, että muun muassaTaito-keskusten järjestämät kehruukurssit täyttyvät hetkessä.
−Nykypäivänä ihmiset ovat kiinnostuneita vanhoista työtavoista. Islantilaisesta villalangasta neuloville Hakamaa esittää kotimaisen vaihtoehdon.
–Ahvenanmaanlampaan villa on ominaisuuksiltaan aivan samanlaista kuin islanninlampaan.
Hanna-Kaisa Takala Vimpelin Martoista muistelee, että kehruukurssi on ollut suunnitteilla jo parin vuoden ajan. Kun sopivan välimatkan päästä löytyi kehruukurssille ohjaaja, saatiin kurssi toteutettua.
–Erilaisia kursseja on tarkoitus järjestää jatkossakin, lupaa Takala.
Kaija Hurmerinta
