Hän on työskennellyt Järviseudun Sanomissa vuodesta 1981, joten huomio oli oikeastaan todella osuva. Arosella on ainutlaatuista tietoa ja taitoa lehden teosta, hän myös tietää ja tuntee järviseutulaisen mentaliteetin sekä lukijat, joille hän on usein juuri ne lehden kasvot tai ääni puhelimessa.
JÄRVISEUDUN Sanomat tuli Ylitaloille kotiin Lappajärven Nissiin Marjan ollessa tyttönen, mutta henkilökohtaista mielenkiintoa hän muistaa lehden herättäneen siinä vaiheessa, kun alkoi kiinnostaa, ketä oli Halkosaaressa esiintymässä ja mitä näytettiin Lappajärven elokuvateatterissa. Työsarka lehdessä alkoi kesätyöstä. ´
–Kirjoitin 1978 ylioppilaaksi ja sinä kesänä äiti soitti eräänä aamuna minulle töistä kotiin. Hän on työssään terveyskeskuksen puhelinkeskuksessa saanut tietää, että lehti etsii konttorinhoitajan kesälomittajaa, ja kehotti, että menepäs käymään siellä. Toimitus oli silloin kunnantalolla, nykyisiä tiloja vastapäätä. Alasen Irja-Liisa oli konttorinhoitajana. Silloin kirjoitettiin laskut sähkökirjoituskoneella kalkkeeripaperin kanssa ja ilmoitukset paperille, puhelin oli vielä veivattavaa mallia.
Seuraavanakin kesänä Aronen oli kesätuuraajana ja pääsi sen jälkeen Lapualle kauppaopistoon.
–F. E. Takala ja F. Päällysaho sanoivat, että saat koulun jälkeen vakituisen paikan, joten kahden vuoden kuluttua tulin sitten takaisin.
Yli 40 vuoden työrupeama tuntuu Arosesta pitkältä, mutta hän kertoo viihtyneensä työssään.
–Olisin lähtenyt jo aikapäiviä jonnekin, jos en tykkäisi täällä olla.
Hänen työtehtäviinsä kuuluvat asiakaspalvelu, joka nykyisin on yhä useammin puhelimessa tai sähköpostissa tapahtuvaa, ilmoituslistojen ja tapahtumakalenterin laatiminen, ilmoitus- ja tilauslaskutus, tilaajarekisteri, ostoreskontra ja monet päivittäiset toimiston ja konttorin työt.
–Silloin, kun meillä tehtiin sivun valmistus itse, piti tulostaa, oikolukea ja tarkistaa jokainen ilmoitus erikseen. Silti tulee virheitä, kuten ”Alasen kukkakuppa”, ”äitienpäiväkinkku” (kakku) ja ”aseveliliittoon vihittiin” (avioliittoon).
Aina puhelimessa ei hoideta pelkästään sitä tilausasiaa.
–Vanhukset usein kysyvät, kenenkäs tyttöjä olet ja mistä kotoisin. Sitten kerrotaan, että kyllä minä sinun isäsi tunnen ja tulee koko elämäntarina. Jos ei ole kovin kiireinen hetki, niin mielelläni juttelenkin. Huomaa, että monet ovat kovin yksinäisiä ja juttukaveria vailla.
LEHTI koetaan tärkeäksi. Jos se ei jostakin syystä tule laatikkoon silloin kun sitä odottaa, on harmitus suuri. –Sitten tarkistetaan, että tilaus on kunnossa ja osoite on oikein. Minulla on Postille salainen sähköpostiosoite, jonne saa valittaa, jos joku ei ole saanut lehteä, mistä sitten luvataan laittaa osoite paikalliseen jakelun tarkkailuun. Yleensä sama ihminen ei heti soita ja valita, eli asia saadaan useimmiten kuntoon. Posti ei jaa itse kaikkia posteja, ainakin etelässä posti maksaa jakelufirmoille, joiden toiminta ei ole niin säntillistä kuin Postin.
Digitilausten määrä on kasvanut, mutta yhä monille paperilehti on se ainoa ja oikea.
–Juttuvinkkejä tulee joskus, saisi tulla enemmänkin. Välitän vinkin toimittajalle, joka sitten ottaa yhteyttä. Keväällä soitetaan paljon osoitteenmuutoksia, kun ihmiset tulevat kesämökeilleen. Samalla kysytään, millainen sää siellä on, onko järvestä lähtenyt jäät ja mikä on veden korkeus. Onko lehmät jo laitumella, yksi kysyi kerran.
Monenlaista tietoa on kysytty vuosien varrella puhelimitse. Jopa lehden puhelinnumeroa.
–Lehti myös luetaan tarkkaan. Joskus soitetaan ja kehutaan toimittajan tekemää juttua, yritän välittää terveiset. Minulle kommentoidaan myös juttuja, mutta en ota kantaa niiden sisältöön. Joskus tulee palautetta, että joku tilaisuus olisi pitänyt olla lehdessä, miksei toimittaja tullut paikalle. Usein se on kiinni siitäkin, ettei tietoa ja pyyntöä tilaisuudesta ole tullut. Kannattaakin hyvissä ajoin etukäteen ilmoittaa ja pyytää. Jos toimittaja ei pääse paikalle, niin koetetaan kuitenkin huomioida asia.
PARASTA työssä on Arosen mukaan lehden työporukka, jossa puhalletaan yhteen hiileen, kaikkien mielipide kuunnellaan ja ilmapiiri on vapaa.
–Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että viihtyy työssään ja että työpaikalle on kiva tulla joka aamu.
–Tämä aika juuri nyt on sitä parasta aikaa. Uusien systeemien oppiminen palkitsee, ne helpottavat työtä. Yhtiöittäminen on selkeyttänyt ja helpottanut tekemistä aiempaan verrattuna, asioita voidaan päättää yhdellä istumalla ja tieto kulkee.
Työvuosia on vielä jäljellä muutamia ennen eläkettä.
–En ole vielä miettinyt sitä aikaa. Minulla on kuitenkin nyt harrastus; opettelin uudestaan tikkuamaan katsomalla ohjevideoita netistä. En ollut koskenutkaan puikkoihin sitten kouluvuosien. Nyt on menossa jo kuudes sukkapari, muutama vähän epäonnistui, mutta kuitenkin sitä jaksaa kuitenkin aloittaa uuden parin teon.
