–Kirjan tiimoilta on pidetty pari palaveria ja nyt haastamme kaikkia kirjoittamisesta kiinnostuneita mukaan tekemään uutta Lehtimäki – kotiseutuni II -teosta. Kirjoitukset voivat olla uusia tai vanhoja asioita, lyhyitä tai pitkiä kertomuksia, muistelmia, henkilökuvauksia, paikallisia lausahduksia, murresanoja, runoja ja niin edelleen. Osallistamme kyliä mukaan. Yhteyttä voi ottaa kirjan tiimoilta minuun tai Lehtimäki-seuran hallituksen jäseniin; me toimimme tässä ohjausryhmänä, kertoo seuran puheenjohtaja Päivi Haapaniemi.
Kirjaan suunnitellaan koottavan Lehtimäen tapahtumia viimeisen 30 vuoden ajalta, mutta oma osionsa siihen saataneen vanhemmista tapahtumista, joista ei seuran puitteissa ole vielä kirjoitettu.
Kirjan kokoajaksi on lupautunut Pentti Kurunmäki, joka syntyperäisenä lehtimäkeläisenä tuntee aiheen. Seinäjoella asuva Kurunmäki toimitti myös edellisen kotiseutukirjan, lisäksi hän on kirjoittanut Lehtimäen Jyskeen historian.
Perinnetietoutta on lisätty korona-aikana Lehtimäki-seurassa erityisesti paneutumalla seuran aiempien julkaisujen myyntiin. Ne ovat tehneet kauppansa ja nuorempikin väki on ollut niistä kiinnostunutta.
Yksi seuran viimeisimmistä haasteista on Lauri Talvitien lasinegatiivikokoelman siirtyminen seuralle. Yhteensä ruutuja on noin 700, joista osa on vedostettu ja niitä on ollut pienissä määrin esilläkin. Ihmiset ovat päässeet tunnistamaan kuvien henkilöitä ja työ jatkuu kesän aikana.
–Talvitie oli paikallinen kuvaaja, joka kulki pyörällä jalustakamera jopparilla kuvaamassa pääasiassa muoto- ja ryhmäkuvia, mutta myös vähän hautajais- ja hevosaiheita löytyy negatiiveilta.
VIIME vuosina seura on yhdistänyt ränki- ja kotiseutumuseot Pappilanmäelle, mikä vaati paljon puuhastelua, remontointia ja kokoelmaluetteloiden päivittämistä.
–Kokoelmissa on noin 1 000 esinettä, viimeisimmäksi lahjoituksena on saatu kansallispukuja sekä yhdistysten pöytäkirjoja sotavuosilta.
Museo on auki kesäsunnuntaisin sekä alkukesästä ja syksyllä järjestettävien perinnepäivien yhteydessä.
Toinen seuran tukikohdista on Suokonmäen näkötornin naapurissa sijaitseva kotiseututalo, joka remontoitiin purkukuntoisesta talosta 2000-luvun alkuvuosina. Sitä käytetään omiin tilaisuuksiin ja vuokrataan juhlatilaksi.
–Vanha talo vaatii ylläpitotoimia ja Pikkolo-hankkeelta olemme saaneet avustusta ilmalämpöpumpun sekä sähköpolttoisen wc:n hankkimiseen. Luvassa on myös aitan maalausta. Saamme tukea kunnostustöihin myös Pentti Moision kulttuuriperinnerahastosta, kertoi Jari Mäenpää.
SEURAN perinteisiin kuuluu niin ikään kotiseutujuhlan järjestäminen vuosittain. Siihen eivät poikkeusvuodetkaan ole tehneet taukoa: kesäinen juhlasunnuntai on vietetty kaksi kertaa ulkoilmatapahtumana. Tänä vuonna kotiseutujuhlaa vietetään osana Ränkiviikkoa 10. heinäkuuta. Ohjelmaan kuuluu kirkonmenojen järjestäminen ja kirkkokahvit kotiseututalolla ennen juhlaa, johon Sari Palmu on lupautunut juhlapuhujaksi. Lehtimäen mieskuoro saataneen esiintymään.
–Tänä vuonna meillä on aavistuksen normaalia juhlavampi teema, muistelemme Pentti Moisiota ja juhlavuosikin tuo oman lisänsä, Mäenpää kertoi.
Sitä seuraavalla viikolla, 12–15 heinäkuuta kello 12–16, kotiseututalolla on tuttuun tapaan valokuvien tunnistusta pullakahvien kera.
–Leikekansiot ja vanhat jutut kiinnostavat ihmisiä, kirjojen ympärille muodostuu piirejä, joissa kuvia tähyillään toisten niskojen ylitse, kun ei malteta odottaa omaa vuoroa, naurahti Annikki Ojala.
Hiljattain Lehtimäki-seura oli Soini-seuran vieraana. Yhteistyö muiden pitäjäseurojen kanssa kiinnostaa, sitä on ajatuksena lisätä. Kotiseuturetkikin on suunnitteilla. Nuorempaa väkeä perehdytetään kotiseututyöhön ja historiaan, kun Taimelan koulun oppilaat vierailevat museolla.
–Kyllä näissä seuran hankkeissa saa hyvin päivänsä kulumaan, Nyt, kun on ollut hieman hiljaiseloa, on jälleen intoa tehdä ja osallistua, Ojala totesi.
Kesän tapahtumakalenterissa riittää merkintöjä
LEHTIMÄKELÄISET ovat työteliästä, yritteliästä, yhteisöllistä ja ystävällistä väkeä, pohtivat Lehtimäki-seuran jäsenet Päivi Haapaniemi, Annikki Ojala, Jari Mäenpää ja Hannes Lanamäki paikkakunnan ja lehtimäkeläisten identiteettiä.
–Kökkähenki on täällä vieläkin voimissaan, Lanamäki totesi.
Kivisten peltojen pitäjässä elämä on ollut menneinä aikoina vaikeaa.
–Se on poikinut yritteliäisyyttä: jossakin vaiheessa oli paljon autoilijoita ja kauppoja. Sota-aikana tehtiin sivuelinkeinona hevosen länkiä, paikallisella murteella ränkiä. Perunakauppa elätti väkeä 1970-luvulla.
Kolmen heimon rajamailla, maakunnan itäreunalla identiteetti ei ole kovin pohjalainen, vaan Keski-Suomen vaikutus tuntuu vahvana. Soinilaiset koetaan samanhenkisinä ja -luonteisina. Kuntaliitos Alajärven kanssa 2009 ei sinänsä synnyttänyt harmia ja pettymystä, sillä kunnassa ymmärrettiin laajasti muutoksen tarve. Sen sijaan pari vuotta aiemmin remontoidun yläkoulun lopettaminen nostatti vastalauseita, ja monet lehtimäkiset nuoret ovatkin käyneet yläkoulun Soinissa tai Kuortaneella.
–Aika parantaa haavoja, mutta varmasti ne, joita kouluasia kosketti, tuntevat sen yhä mielissään, pohti Mäenpää.
PIENEKSI paikaksi Lehtimäellä on paljon erilaisia aktiivisia yhdistyksiä, osa aktiivisista toimijoista on mukana useammassa yhdistyksessä. Kyläyhdistysten lisäksi tärkeitä toimijoita ovat muun muassa EL Lehtimäki, Jyske, Urheilukalastajat ja Lehtimäen Ampujat. Toimintaa ja tekemistä riittää etenkin kesäkaudella: on yhteislauluiltoja, maanantaipyöräilyjä ja onkikisoja. Suninsalmi ja Valkealampi ovat suosittuja lähimatkailukohteita, joissa kävijät voivat samalla poiketa Suokonmäelle ja kotiseutumuseolle, Sari Haapaniemen kesäateljeehen sekä ihastella Antti Maasalon taidetta.
Tänä vuonna vietetään Lehtimäen kirkon 222-merkkivuotta, ja kesäkuussa kauniin eleetön kirkko, jossa on hieno akustiikka, saa kokonaisen juhlaviikon. Tiekirkon ovet avautuvat 13. kesäkuuta.
