Maahanmuuttokoordinaattorin tehtävänä on auttaa kaikkia maahan muuttaneita, ovat he sitten tulleet Suomeen avioliiton, työn, opiskelun tai pakolaisuuden vuoksi.
–Tarjoan ohjausta ja neuvontaa kaikissa päivittäisissä asioissa, esimerkiksi viranomaisten kanssa asioidessa, toimin tulkkina, autan etsimään opiskelupaikkaa, harrastuksia ja töitä.
Maakunnassa kollegoita on kymmenkunta.
–Tarvetta ja työtä on. Haasteena ovat pitkät välimatkat. Joka kunnassa on oma vastuuhenkilö, jonka kanssa vaihdetaan tietoja viikoittain.
Sillanpään työn alkuun sattui Ukrainan tilanteen kriisiytyminen.
–Sieltä tulevia on autettu nyt ensisijaisesti, mutta soittelen ohessa läpi tänne jo aiemmin tulleiden listaa ja kyselen kuulumisia. Kun minulle soitetaan ja kerrotaan, mitä tarvitaan, on se sitten shampoota, vauvanvaippoja tai työpaikan, autan etsimään.
EN etsinyt tätä työtä, se löysi minut, kertoo aiemmin varhaiskasvatuksessa työskennellyt Sillanpää.
–Ammattiliitolta tuli ehdotus, että tämä työ sopisi minulle. Vaikka lasten kanssa toimiminen on ollut unelma-ammattini, olen halunnut kokeilla myös maahanmuuttajien kanssa työskentelemistä. Olen JHL:n Pohjanmaan alueen maahanmuuttajaverkoston puheenjohtaja.
Sillanpää on itse muuttanut Venäjältä Suomeen 2005. –Siitä kokemuksesta on suuri apu. Uskon, että tämä työ sopii minulle juuri senkin takia, että on omakohtaista kokemusta tästä.
Ennen muuttoa hän opiskeli kauppatieteiden maisteriksi ja toimi kirjanpitäjänä. –Onneksi Suomessa saa toteuttaa omia haaveitaan, se on ikään kuin amerikkalainen unelma.
VAKITUISESTI Järviseudulla asuu hieman yli 100 ulkomaalaista, joista suurin osa on tullut Jamin kautta Itä-Euroopasta, yritykset ovat myös rekrytoineet työntekijöitä Liettuasta ja Ukrainasta väkeä. Haasteet Suomeen sopeutumisessa ovat moninaisia. Niin ovat yllätysten ja ilon aiheetkin.
–Täkäläinen ruoka herättää kummastelua: kaikki laatikkoruoat, viilikset, mämmistä puhumattakaan. Koulu on lapsille innostava ja iloinen asia: he sanovat, että täällä on erilaista, vapaampaa, kuin vaikka Ukrainassa. Eräs 1 500 oppilaan koulusta tullut lapsi totesi, että hänen uudessa koulussaan oli tyttö, jolla oli värjätyt hiukset: heidän koulussaan hän ei olisi saanut tulla kouluun. He ihmettelevät, että opettaja voi pukeutua kuin tavallinen ihminen ja kysyivät, mistä opettajan erottaa vaikka vanhemmista. Vastasin, että avainkaulanauhasta.
Paljon iloa tulijoille on tuottanut myös auttaminen. –Moni on kertonut, että avuliaisuus on yllättänyt, ennakko-oletus oli, että täällä ollaan yksinään; onkin joku, jolta voi kysyä ja joka voi toimia välikätenä. Ei tarvi yksin pärjätä ja selviytyä, voi jakaa huolet.
Sillanpää toivoisi, että maahanmuuttajat saisivat uusia ystäviä paikallisista vapaamuotoisen ystävätoiminnan avulla. –Jos voisit ottaa johonkin harrastukseen mukaan maahanmuuttajan, vaikka lenkille, ompelemaan yhdessä, maalaamaan, minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia. Kielimuurin yli pääsee kyllä. Googlen kääntäjää voi käyttää alkuun. Tällainen rikastuttaisi elämää varmasti puolin ja toisin.
Huomioiminen ja välittäminen, kuten tervehtiminen, ovat asioita, joilla on todella suuri arvo, näkee Sillanpää. Vanhusvaltaisessa naapurustossa asuvat maahanmuuttajanuoret ovat pitäneet siitä, että vanhukset tervehtivät ja juttelevat, vaikka eivät läheskään kaikkea ymmärrä.
–Isosta kaupungista tulevalle muutto tällaiseen paikkaan voi olla shokki. Muistan itsekin, kun istuin pian Alajärvelle tuloni jälkeen kotona yöpaidassa ja naapurit tulivat laulamaan virsiä ja toivottamaan minut näin tervetulleeksi. Punastelin, mutta se oli mukavaa.
–Jos tiedät, että naapurissasi asuu maahanmuuttaja, joka ei ehkä lue lehteä, voit näyttää tämän artikkelin ja kertoa, että minuun voi ottaa yhteyttä myös englanniksi, ukrainaksi ja venäjäksi.
