Tänä vuonna eläköitynyt Salo aikoo tulevaisuudessakin antaa aikaansa vapaaehtoistyölle, sydämellä ovat erityisesti nuoret ja nuorten aikuisten hyvinvointi.
– Nuorten yksinäisyys on suuri ongelma tänä päivänä, se on selvästi lisääntynyt. Mutta toisaalta taas on ollut hienoa huomata, että tämän päivän nuoret eivät ole sidoksissa häpeään samalla tavoin kuin esimerkiksi minun ikäryhmäni on. Ongelmista osataan puhua.
SALO kertoo kokevansa kiitollisuutta siitä, että on saanut toimia tukihenkilönä monelle nuorelle. Mökki Vimpelissä on toiminut tukikohtana usealle kohtaamiselle, siellä on ollut nuoria ollut viettämässä aikaa joskus useitakin päiviä.
Hän kertoo arvostavansa ammattiauttamista, mutta näkee, että myös kolmannella sektorilla on tärkeä rooli. Kaikilla ei välttämättä ole varoja ammattiapuun ja jonot avun saamiseksi saattavat olla pitkiä.
–Ihmisen auttamiseen tarvitaan koko kylä, sanoo Salo, kirjailija Tommy Hellsteniä lainaten.
–Olen vähän sitä mieltä, että ihmisten täytyisi löytää yhteisöllisyys uudestaan. Jossain vaiheessa se kadotettiin jotenkin. Sen lisäksi peräänkuulutan myös itsestä huolehtimista. Parasta auttamistyötä on se, että osaa hoitaa itseään. Jos itsessä on hoitamattomia asioita, sielun kireyden aistii. Auttajan täytyy muistaa armollisuus myös itseä kohtaan.
NUORISOTYÖN lisäksi Salo tekee vapaaehtoistyötä monessa eri muodoissa. Maaliskuussa hän matkasi yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa Israeliin. Siellä työnkuvaan kuului monenlaista rakennushommista ryhmien ohjaamiseen. Keskiössä on kuitenkin aina ihmisen kohtaaminen.
–Auttamistyössä on tärkeää tiedostaa omat motiivit. Sitä ei tehdä pönkittääkseen omaa egoa. Motiivin auttamiseen tulee aina olla se, että vilpittömästi välität lähimmäisestäsi.
–Rakastan tehdä löytöretkiä ihmisten sydämiin. Siinä oppii aina myös jotain itsestä. Olemme kaikki keskeneräisiä, mutta onneksi saamme kasvaa ihmisenä koko ajan.
–Minä aion elää täysillä loppuun asti. Eläkeläisen identiteetin otan vastaan vasta 80-vuotiaana, nauraa Salo.
