• Johanna Korkea-aho iloitsee voidessaan yhdistää uudessa työssään monta itselleen tärkeää asiaa.

Parasta tässä työssä on ihmisten kohtaaminen, kertoo toimituksen tuore vahvistus

JOUDUIN käymään kaukana nähdäkseni lähelle, kuvailee vimpeliläinen Johanna Korkea-aho kotiseuturakkautensa syntymistä. –Vuodet poissa kotiseudulta ovat tehneet minusta kotiseutuihmisen, enää en lähtisi täältä minnekään. Korkea-aho aloitti huhtikuussa Järviseudun Sanomien osa-aikaisena toimittajana. Paikallislehden roolin alueen kehittämisessä hän näkee merkittävänä.

–Tietoa on hajallaan siellä, täällä ja tuolla, paikallislehti kokoaa sen kaikkien nähtäville. Se on myös vaikuttamisen väline. Isossa kuvassa medialla on paljon valtaa, joka on myös tiedostamatonta. Ihmiset luottavat mediaan ja varsinkin tiettyihin medioihin. Se vaikuttaa paitsi ihmisten ajatus- ja arvomaailmaan, myös yhteiskunnan kehittymiseen. Ja se, mihin kiinnität huomiosi, laajenee. Kun kotiseutulehdessä kirjoitetaan Järviseudun asioista, ihmisten kotiseuturakkaudesta ja teoista kotiseudun eteen, omalla tavallaan se vahvistaa sitä meissä.  

Yhteistyössä on voimaa, oli työ ja rooli mikä hyvänsä. 

–Voimien yhdistäminen ja verkostoituminen on tärkeää. 

KORKEA-AHO on monelle tuttu Vimpelin keskustassa sijaitsevan Boutique Johanna K:n yrittäjänä. Toimitustyöhön hän sai ensimmäisen kosketuksensa kuluvan vuoden alussa aloittaessaan lehtiavustajan työt.  

–Viime vuosina omiin somekanaviin kirjoittaessani huomasin, että tykkään kirjoittamisesta. 

Tällä hetkellä hän työskentelee paitsi toimittajana ja yrittäjänä, myös 4H-yhdistysten kesätyökoordinaattorina Vimpelissä ja Lappajärvellä sekä Lappajärven 4H:n Taito-hankkeessa.  

–Koska aika on rajallista, haluan tehdä sitä, mitä teen mieluiten ja sellaista, mikä kehittää osaamistani. 

Putiikki on avoinna rajoitetuin aukioloajoin. 

Korkea-aho kertoo, ettei hänellä ole vuosiin ollut selkeää työaikaa, vaan hän on tehnyt eri töitä joustavin aikatauluin. Toki neljän lapsen äitiys sekä epäsäännölliset työajat ovat joskus palapeli, jossa kuva muuttuu kokoamisen edistyessä. 

–Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa, että ne työt mitä teen, eivät varsinaisesti tunnu töiltä. Tarvitsen paitsi luovaa työtä, jossa voin toteuttaa itseäni, myös erilaisia projekteja. En ole yhden asian ihminen. 

–Tällainen yhdistelmä antaa paljon, ja mahdollistaa myös erilaisten osa-alueiden yhdistelyä. Ne usein tukevat toisiaan, ja voin hyödyntää verkostojani eri asioiden hyväksi. Kaikki projektini ovat usein myös koko perheen hankkeita. Esimerkiksi pääsiäisen kokkokierroksella olin jutun teossa puolison ja kahden nuorimman lapsen kanssa. Lapset tykkäävät kulkea mukana ja nähdä erilaisia paikkoja.  

YKSI Korkea-ahon työrooleista on mentaalivalmentaja. Kiinnostus mielen hyvinvointiin heräsi jo vuosia sitten. Tällä hetkellä hän opiskelee NLP Practitioneriksi Sami Minkkisen akatemiassa ja tekee valmennusta mahdollisuuksien mukaan. Mentaaliopinnoista on hyötyä myös muita töitä tehdessä.  

–Läsnäolo ja aidon kuuntelun taito helpottavat tässäkin työssä, auttavat saamaan ihmiset avautumaan. Koen, että parhaimmillaan keskustelun aikana haastateltava löytää itsestään jotain uutta ja hyvää. Paras teksti on sellainen, joka koskettaa lukijaansa, ja jos lukija vielä löytää sitä kautta omia vahvuuksiaan, sen parempi. Mieluiten teenkin henkilöjuttuja ja kuvauksia. Kaikilla meillä on montakin tarinaa kerrottavana. 

Korkea-aho haluaa opettaa lapsilleen omalla esimerkillään, että voi tunnistaa erilaisia rajoittavia uskomuksia siitä, mitä osaamme ja voimme tehdä, ja kulkea tietoisesti eri suuntaan.  

–Olen kuunnellut sisintäni, ydinolemustani ja mielenkiintoni kohteita, sitä kohti menen yhä enemmän ja enemmän. Haluan rohkaista myös muita elämään oman näköistään elämää ja tekemään valintoja, jotka sitä tukevat. Kaikessa, mitä teen, haluan lisätä hyvää. 

JÄRVISEUDUN SANOMAT on Korkea-aholle lapsuudesta saakka tuttu lehti.  

–Viime vuosina tosin on ollut niin haipakkaa, ettei ole paljon ehtinyt lukea lehtiä.  

Toimittajan työltä hän toivoo kehittymistä kirjoittajana, lehden tekemisen prosessin oppimista ja ihmisten kohtaamista, koska kokee sen yhtenä työn parhaista puolista. Samalla kotiseutu tulee yhä tutummaksi. 

Jaa juttu: