Kuisti toimii aluevaltuutettuna ja muodostaa Vihreiden valtuustoryhmän.
–Tällaisessa prosessissa varmasti jotain menee alussa mönkään ja korjaillaan jälkeenpäin. Kerralla ei voi tulla täydellistä.
Kyseessä on Kuistin mukaan niin laaja asia, ettei kukaan voi tietää kaikesta kaikkea.
–On perehdyttävä kokonaisuuteen ja valittava tiettyjä asioita, joista itse ymmärtää ja joihin haluaa vaikuttaa.
Sote-uudistus oli hänen näkemyksensä mukaan välttämätön: hyvinvointierot eri kuntien välillä olisivat kasvaneet kestämättömiksi.
–Tämä antaa mahdollisuuden, ainakin teoriassa, tarjota kaikille tasapuolisempia palveluita. Uudistuksesta huolimatta olen huolissani hyvinvointivaltion tulevaisuudesta; onko sitä muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Haluaisin, että olisi, ja sen teen töitä. Itse maaseudulla asuvana ja sitä rakastavana, haluaisin että hyvän elämän edellytykset säilyisivät täälläkin. Väen väheneminen asettaa isoja haasteita.
Suurimpana huolenaiheena on rahojen riittävyys. –Sopeuttamaan joudutaan varmasti, mutta on päätettävä, mitä priorisoidaan; maksetaanko seinistä tai palveluista. Realismia on, että asiat muuttuvat. Tärkeää on, ettei mietitä omia nurkkia, vaan kokonaisuutta ja unohdetaan kyläpolitikointi. Maakuntaverokaan ei ole yksiselitteinen asia, sekin eriarvoistaisi alueita.
KUISTI on ainoa eteläpohjalainen aluevaltuutettu, joka työskentelee sosiaalihuollon ammattilaisena. Hänen työpaikkansa on Etelä-Pohjanmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä.
–Sosiaalihuolto tuntuu jäävän aina terveydenhuollon jalkoihin, ei nähdä sitä, miten iso merkitys sillä on ihmisten hyvinvointiin ja sairastavuuteen: esimerkiksi lapsiköyhyys vaikuttaa koulutustasoon ja aikuisiän terveyteen. Ihmiselämä on kokonaisuus, ei voida ajatella, että sosiaalihuolto olisi vain sivujuonne. Tämä näkyy myös ammattiryhmien arvostuksessa: lääkärit ovat arvostetumpia kuin sosiaalihuollon asiantuntijat.
Sosiaalityön painopiste on siirtynyt monessa kunnassa erikoispuolelle ja raskaisiin toimenpiteisiin.
–Ennaltaehkäisyyn ei ehditä tai pystytä panostaa tarpeeksi, vaikka se olisi tärkeää. Mitä varhaisemmin saa tukea, sillä pystyttäisiin monta myöhempää surua estettyä.
Samat työn kuormittavuuteen ja palkkaukseen liittyvät ongelmat, joita puidaan nyt terveydenhuollon puolella, koskevat myös sosiaalihuoltoa.
–Eniten olen huolissani mielenterveyspalveluista. Nyt avun piiriin jonottaa yhdeksänkertainen määrä nuoria verrattuna aikaan ennen koronaa, ja jo silloin oli jonoja. Päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä asunnottomien palvelut ovat asioita, joihin pitäisi panostaa.
OMASSA työssä vastaan voi tulla ihan mitä vain, synnytyssairaalasta kriisityöhön henkilön menehdyttyä äkillisesti, Kuisti kuvailee.
–Se on myös sen työn suola. Aprillipäivä ei tunnu miltään, kun oikea elämä on ihan hullua. Meillä on luotiliivitkin hätätilanteen varalta. Se on ihmeellistä, miten kaikkeen tottuu. Ja tämä työ pitää nöyränä. On oppinut tajuaman, että kenen tahansa kohdalle voi osua mitä vain, kenenkään ei pitäisi pitää itseään muita parempana, kaikki ei ole omissa käsissä. Tätä työtä tehdessä osaa myös olla kiitollinen, ehkä, tavallisista asioista.
HYVINVOINTIALUEEN strategiatyö on käynnissä ja työllistää valtuutettuja.
–Se on merkittävä asia, sillä siihen kaikki tuleva toiminta pohjaa. Toinen iso käsillä oleva asia on hyvinvointialuejohtajan valinta.
Luottamushenkilöiden palkkioista käytiin aluevaltuustossa kovaa keskustelua.
–Puheenjohtajien palkkioissa on hyvä huomioida, että sitä työtä voisi sitten tehdä kuka tahansa; ei vain hyvätuloinen eläkeläinen, vaan vaikka kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti; tehtävän hyvä hoitaminen vaatii perehtymistä ja ajan käyttämistä, ehkä lyhennettyä työaikaa. Palkkiosta menee puoluevero ja tulovero, joten koko summa ei jää käteen. Joillakin hyvinvointialueilla johtajat saavat enemmän palkkaa kuin pääministeri, mitä voi miettiä, onko se tarpeellista ja järkevää. Aluehallitus sopinee tämän johtajasopimuksen yhteydessä.
Lue aiheesta lisää Järviseudun Sanomista 25.4.
