KARVALAN nuorisoseuralle oli lauantaina saapunut joukko Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun eli Vapepan toimintaan mukaan haluavia.
Vapepa on maanlaajuinen eri järjestöjen yhteenliittymä, joka toimii tarvittaessa viranomaisten apuna hälytystehtävissä. Yleisin hälytystehtävä vapepalaisille on kadonneen henkilön etsintä. Vapepalaiset ovat toimineet myös muun muassa maastopalojen jälkisammutus ja -valvontatehtävissä.
Vapepa koostuu koulutuksen saaneista vapaaehtoisista. Koulutuksen voi käydä alle 18-vuotiaana, mutta varsinaiselle etsintätehtävälle pääsee alle 18-vuotiaana vain erityisluvalla.
Vapepa on perustettu vuonna 1964, ja se koostuu 54 jäsenjärjestöstä tai yhteistyötahon verkostosta, jotka muodostavat hälytysryhmiä. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla Vapepassa toimii noin 1 800 vapaaehtoista yli 140 hälytysryhmässä. Koko Suomessa vapepalaisia on kaikkiaan noin 11 000.
ETSINNÄN peruskurssin käynyt vapepalainen voi kouluttautua kokemuksen karttuessa valmiuspäivystäjäksi, valmiuskouluttajaksi tai Vapepa-johtajaksi. Omien taitojen ja kiinnostuksen pohjalta voi kouluttautua johonkin erityistehtävään, kuten koiran kanssa tehtävään etsintään, sukeltajana tapahtuvaan vedenalaiseen etsintään tai lentopelastajana lentoetsintään.
Kutsu etsintään tulee aina viranomaistaholta. Hälytysviesti välitetään vapepalaisen puhelimeen OHTO-hälytysjärjestelmän kautta. Vapelaisen tulee aina kuitata viesti vastaamalla joko ok (pääsen tulemaan), ei (en pääse tulemaan) tai pm (pääsen myöhemmin). Kuittaus on tärkeää, että tiedetään, kuinka moni etsijöistä pääsee paikalle, ja saadaan kokoon viranomaisen määräämä tarvittava määrä etsijöitä.
Hälytyskutsu laajenee spiraalimaisesti katoamispaikan ympäristön hälytysryhmille, joten hälytystehtävä voi tulla etäällekin omasta kotipaikasta, mikäli tehtävä on laaja ja etsijöitä tarvitaan paljon. Paluuviestinä tulee tieto kokoontumispaikan osoitteesta sekä tarkennuksia tehtävään.
Etsinnät ovat joko hätäetsintöjä tai tutkinnallisia etsintöjä. Hätäetsinnässä henkilön oletetaan löytyvän hengissä, ja silloin usein taistellaan aikaa vastaan varsinkin, jos keli on huono, tai jos kyseessä on kadonnut lapsi, heikkokuntoinen, tai muistisairas henkilö. Tutkinnallisessa etsinnässä henkilön ei enää lähtökohtaisesti oleteta löytyvän hengissä.
HÄLYTYSTEHTÄVÄÄN ei vapelaisen ole koskaan pakko lähteä, eikä syytä kieltäytymiseen tarvitse perustella millään tavoin.
–Jokaisen on hälytysviestin tullessa tarkoin mietittävä, olenko tällä hetkellä fyysisesti ja psyykkisesti siinä kunnossa, että voin etsintään osallistua, painottaa valmiuskouluttaja Jarmo Ojajärvi Alajärveltä.
Jokaisella elämäntilanteet vaihtelevat, ja aina ei oman elämän ja perhetilanteen kannalta ole järkevä lähteä paljon henkistä ja fyysistä kestokykyä vaativaan etsintään.
–On myös tärkeä huomioida sään mukainen vaatetus, eikä pikkukengissä lähdetä maastoetsintään, muistuttaa Ojajärvi.
HÄLYTYS voi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta monesti eniten hälytyksiä Ojajärven kertoman mukaan on tullut alkuillasta. Mukaan tehtäville otetaan oma hälytysreppu, jossa tulisi muun tarvittavan lisäksi olla 4–6 tunnin muonitusvara, sillä nälkäinen etsijä maastossa ei ole suotava. Etsintöjen jatkuessa pitempään ruokahuollosta vastaa hälytysryhmä etsintäpaikalla.
Johtopaikalle saavuttaessa jokainen etsijä kirjautuu sisään, ja pois lähdettäessä kirjaudutaan ulos. Vapepan toiminta on suunnitelmallista ja organisoitua, ja vapelaisille on myös muita tehtäviä kuin varsinainen etsintä maastossa, joten vapelaiseksi voi kouluttautua, vaikka fyysinen kunto ei kaikissa maasto-olosuhteissa riittäisikään.
Poliisilla on johtovastuu henkilöetsinnöissä, ja hän ohjeistaa Vapepa-johtajan, joka edelleen antaa ohjeet etsintäryhmien ryhmänjohtajille. Poliisilla on tiedotusvastuu medialle. Vapelaisia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus, ja etsinnän päätteeksi kaikki etsinnästä kertynyt materiaali, kuten muistiinpanot, jätetään johtopaikalle.
Etsinnän päätteeksi ryhmänjohtaja kokoaa joukot kasaan purkutilanteeseen, jossa jokainen voi kertoa, minkälaisia tuntemuksia etsintä aiheutti. Ryhmäläiset saavat tietoonsa myös, kehen voi olla yhteydessä, jos etsinnässä koetut asiat alkavat myöhemmin askarruttaa mieltä. Jos etsittävä on löytynyt menehtyneenä, purkutilanne on erityisen tärkeä myöhempien mahdollisten stressireaktioiden välttämiseksi.
Etsintämenetelmiä on useita: muun muassa partioetsintä, näkötuntumaetsintä sekä reittiharavointi. On tärkeä tutkia myös kiinteistöjen ulkorakennukset, kaivot ja siltarummut ynnä muut sellaiset.
–Kiinni olevaan ulkorakennuksen salpaankaan ei voi luottaa. On ollut tapauksia, jossa kadonnut on ollut suljetun ovensalvan takana ulkorakennuksessa, kun salpa vahingossa on kadonneen vetäessä ovea kiinni luisunut paikalleen, muistuttaa Ojajärvi.
LAPPAJÄRVELÄINEN Onni Tervanen on ollut järjestämässä kurssia Lappajärvelle ja myös Lappajärven reserviupseerit ovat olleet asiassa mukana. Tervanen kertoo itse käyneensä vesipelastuskurssin Alajärvellä kaksi vuotta sitten.
Lappajärveläiset Vesa Luoma ja Harri Viita-aho osallistuivat kurssille päästäkseen mukaan Vapepan toimintaan.
–Ystäväni Harri vinkkasi minulle kurssista. Minulla on suunnistustausta ja tykkäämme molemmat liikkua luonnossa, niin osallistuminen kiinnosti. Varsinkin, jos kyseessä on kadonnut lapsi, se motivoi kovasti etsintään. Olen taksiyrittäjä, ja pääsen joustavasti mukaan etsintöihin, Luoma kertoo. –Minulla on kokemusta muistisairaista henkilöistä, ja tiedän, että se sairaus on itsessäänkin vaativaa omaisille.
Luoma kertoo kymmenen vuotta suunnistaneena uskovansa olevansa hyvässä kunnossa etsintätehtäviin maastoon kuin maastoon. Mahdollinen kuolleen ihmisen löytäminen ei pelota, koska jonkunhan hänet on löydettävä, ja on hyvä, että löydetään, pohtii Luoma.
Tiina Kiviaho
KOMMENTTI
Vapepan toiminnassa tiivistyy organisoitu toiminta, auttamishalu ja ryhmähenki
VAPEPAN toiminta on vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuvaa auttamistyötä parhaimmillaan. Kun miettii omalle kohdalleen tilanteen, jossa läheinen katoaa, ymmärtää Vapepan tärkeän merkityksen. Kun hätä on suuri, on kaikki apu tarpeen.
Viranomaisen resurssit ovat usein niukat, ja kun viranomaisilla voi olla useita hälytyksiä päällekkäin, vapepalaisten rooli etsinnöissä korostuu. Vapepalaisten näkyvyys etsinnöissä antaa omaisille myös henkistä tukea, tulee tunne, ettei jää hätänsä kanssa yksin, ja on olemassa välittäviä ja auttamishaluisia ihmisiä.
Vapepan toiminta on antoisaa etsijälle itselleen, sillä siinä voi olla mukana tärkeässä työssä. Kadonneen löytäminen hengissä on luonnollisesti suuri ilo ja helpotus, mutta etsijän on tehtävä aina itselleen selväksi toinenkin, ikävämpi mahdollisuus kadonneen kohtalosta.
Joskus kadonnutta ei laajoista etsinnöistä huolimatta löydetä. Herkimpien ihmisten ei ehkä, varsinkaan tutkinnallisen etsinnän ollessa kyseessä, kannata maastoon lähteä. Jos auttamishalua kuitenkin on, kannattaa hakeutua etsintää tukeviin töihin Vapepassa. Tällaiset työt ovat myös organisoidun toiminnan kannalta välttämättömiä.
Jos kiinteistönomistajana näet kotisi tai mökkisi pihassa joukon keltaliivisiä henkilöitä, kannattaa närkästyksen sijaan rientää jo vastaan kysymään, ovatko kyseessä vapepalaiset. Sinulla voi olla näköhavainto tai muuta tärkeää tietoa kadonneesta, mikä auttaa löytymisessä, ja sinun velvollisuutesi on vapepalaisten kanssa mahdollisuuksiesi mukaan tutkia, tai antaa pääsy tutkimaan kaikki rakennuksesi, mihin kadonnut olisi voinut mahdollisesti mennä, sillä kyse on ihmishengen pelastamisesta.
Tiina Kiviaho
