KORTESJÄRVEN JÄRVI-VEIKKOJEN pitkäaikainen puheenjohtaja Jouni Mattila on saanut Suomen palloliiton Respect-palkinnon elämäntyöstään jalkapallon eteen.
Palloliiton läntinen alue palkitsi menestyjiä ja seuratoimijoita Seurojen ääni -seminaarissa Tampereella huhtikuun alussa.
Mattila on tehnyt töitä jalkapallon eteen jo puoli vuosisataa niin valmentajana, pelaajana kuin seuran hallinnossakin.
Hän liittyi juniorijoukkueeseen kymmenvuotiaana vuonna 1971, ja jo 19-vuotiaana hänestä tuli joukkueen johtaja. Sen jälkeen vastuu seurassa ja sen ulkopuolella on vain kasvanut.
Vuonna 1990 hänestä tuli koko seuran puheenjohtaja, eli vastuualueena ovat sen jälkeen olleet myös hiihto, yleisurheilu, suunnistus ja lentopallo. Myöhemmin mukaan tuli myös esimerkiksi lentopallojaoston joukkueenjohtajan toimenkuva.
Vuodesta 1995 lähtien hän on valmentanut futisjunioreita, mikä on antanut lapsille mahdollisuuden nauttia lajista ja kehittyä, ja samalla on kasvatettu pelaajia miesten joukkueeseen tulevaisuutta ajatellen.
KJV:N edustusjoukkueen kapteeni Topias Pienisaari toteaa, että vaikka seuratoiminta on aina monen ihmisen yhteistyötä, on väistämätön tosiasia, ettei Kortesjärven Järvi-Veikoilla olisi jalkapallojaostoa ilman Mattilaa.
–Pienissä kunnissa urheilutoiminnan ylläpitäminen tuo omat haasteensa verrattuna isompiin paikkakuntiin, joissa pelaajia riittää moneen joukkueeseen. Tässä KJV:lle on ollut elintärkeää yksi Mattilan vahvuuksista, kontaktien hyödyntäminen ja suhteiden ylläpito ympäristöön, Pienisaari sanoo.
–Kortesjärveläisten lisäksi edustusjoukkueen ryhmään on löytänyt tiensä pelaajia lukuisista lähikunnista. Monet heistä ovat liittyneet seuraan nuorella iällä ja ovat mukana edelleen, Pienisaari jatkaa.
Kapteeni pohtii, että avain joukkueena kasvamiseen on ollut Mattilan asenne ihmisyyttä kohtaan ja ymmärrys yhteen hiileen puhaltamisesta.
–Ketään ei milloinkaan jätetä ulkopuolelle. Jokainen on tervetullut. Tämä asenne hehkuu joukkueen tekemisessä kentällä ja sen ulkopuolella. Sillä on ollut valtaisa vaikutus siihen, miksi aikoinaan nuorina mukaan tulleet pelaajat ovat jääneet koko pelaajauransa ajaksi, Pienisaari kertaa.
MATTILA itse kertoo saaneensa joskus valmentajana kuulla olevansa liian ymmärtäväinen. ”Mitä sä tällaistakin kaveria valmennat? Älä kuluta aikaasi tuollaisiin. Sano niille, että hankkii jonkun toisen harrastuksen”, oli eräs kokeneempi jalkapalloilija kerran todennut hänelle kesken harjoitusten.
–Sanoin, että ei onnistu. Isommissa paikoissa tilanne on eri. Siellä voi sanoa, että mene vaikka pelaamaan sählyä, mutta täällä pitää ottaa huomioon kaikki, jotka pelaavat ja harrastavat. Se on aina ollut meikäläisen motto: en sano koskaan kenellekään, ettet voi tulla tänne treeneihin, Mattila pohtii.
Mattila ei huuda eikä rähise suojateilleen. Hän ei halua, että nuoret alkavat pelätä virheitä.
–Pelataan tosissaan, mutta ei voida kuvitella, että joka peli pitää voittaa. Täällä Kauhavan alueella on otettava realiteetit huomioon, eikä yritetä kuuta taivaalta. On ihan turhaa kuvitella, että laitetaan joukkue kasaan, noustaan sarja vuodessa, ja pelataan parin vuoden päästä kakkos- tai kolmosdivaria. Ei varmasti onnistu.
VUONNA 2015 Kauhavalle avattiin vastaanottokeskus. Se herätti Kortesjärvelläkin asti närää, mutta Mattilapa kävi hakemassa sieltä ”ripakopallisen nuoria pelaajia” joukkueeseensa. Aluksi heidän valmentamisensa rallienglannilla oli työn ja tuskan takana, mutta vähitellen yhteispeli alkoi sujua.
–Kerran kun tultiin jostakin pelistä, sanoin jätkille, että pistittekö ollenkaan merkille, että me oltaisiin jouduttu luovuttamaan tämäkin peli, ellei näitä kolmea–neljää maahanmuuttajapelaajaa olisi ollut mukana, Mattila muistelee.
Tälläkin hetkellä joukkueessa pelaa kaksi romanialaista ja yksi marokkolainen pelaajaa.
–Jostakin he olivat vaan kaivaneet mun numeroni, Mattila naurahtaa.
Hän tarinoi rekrytoineensa KJV:n riveihin myös pelaajia Kauhavan Kanuunoiden joukkueesta, joka lopetti miesten jalkapalloilun viime talvena. Muutama vuosi takaperin puolestaan pieneen joukkueeseen saatiin nuoria vahvistuksia kokkolalaisesta GBK:sta.
–Haluan pitää pienen seuran nimeä yllä, ja vähän haastaa isompiakin seuroja, hän kertoo. –Sanoin siellä gaalassakin Tampereella, että pitää olla pikkuisen pöllö, jotta tällaista tekee, ja pitää olla oma huumori.
MATTILA palkittiin viime vuonna myös Kauhavan kunnon kuntalaisena.
Hän kertoo aikovansa jatkaa työtään jalkapallon ja urheilun parissa niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.
–Viime keväänä huomasin, kuinka paljon aikaa on kaikkeen muuhun, kun en päässytkään vetämään treenejä junnuille, pelaamaan itse tai edes tuomaroimaan. Siihen tottui niin, että kun keikkoja alkoi taas tulla, olin ihan että voi saateri, jaksaako sitä lähteä… Mutta kun pääsee vauhtiin, niin se menee omalla painollaan, hän naurahtaa.
