–Perinteinen kirjasto tuskin katoaa meidän elinaikanamme. Yhä iso osa ihmisistä haluaa käyttää fyysisiä kirjoja. Sitä paitsi kirjasto on harvoja julkisia tiloja, joissa voi viettää aikaa ja kokoontua ostamatta mitään, viettää aikaa maksutta. Se on neutraali tila, joka ei rajaa käyttäjiä esimerkiksi uskonnon tai puoluekannan mukaan.
Hän toivoo voivansa kehittää kirjaston toimintaa tavalla, jossa edistettäisiin yhteisöllisyyttä, tehtäisiin yhteistyötä eri tahojen kanssa sekä lisättäisiin yhteiskunnallista aktiivisuutta.
–Ja innostettaisiin lukemaan! Yksi merkittävä rooli kirjastolla voisi olla medialukutaidon edistämisessä aikuisten ja ikäihmisten keskuudessa. Koululaiset ja opiskelijat saavat tietoa esimerkiksi lähdekritiikin merkityksestä opetuksen yhteydessä.
ALAJÄRVEN kirjastossa kahviteltiin viime viikolla talon 30-vuotisjuhlan merkeissä. Kanervikkoaholle uuden kirjaston käyttöönotto on jäänyt mieleen lapsikäyttäjän näkökulmasta.
–Kaikki muuttui silloin, oli valtavan isot tilat, tuli tietokoneet, kaikki oli modernia.
Suhde kirjastoon on ollut pitkä ja läheinen. –Vanhemmat toivat kirjastoon ennen kuin itse pääsin ja siitä saakka kirjakasoja on kannettu kotiin. Tykkään itse lukea hyvin taustoitettuja historiallisia romaaneja, pohjoismaisia dekkareita ja ei-länsimaista käännettyä kirjallisuutta, jossa pääsee kurkistamaan toisenlaisiin todellisuuksiin. Lukeminen on minulle tapa rentoutua, joten en lue raskasta ja taiteellista nykykirjallisuutta – toisaalta Finlandia-palkittu Lundbergin Jää on yksi parhaista lukukokemuksistani, joten kannustan kokeilemaan ennakkoluulottomasti monenlaista kirjallisuutta.
–Kuljetan perheen nuorinta jalkapalloharjoituksiin Lapualle ja vietän usein aikaa kirjastossa häntä odottaessa. Hiljattain hän totesi, että ”äiti menee sinne luonnolliseen elinympäristöönsä”, Kanervikkoaho naurahti.
Nuorena, opiskelupaikkaa valitessa kirjasto ei jostakin syystä käynyt mielessä vaihtoehtona, vaan tie vei historian opiskelun pariin ja elämä lähetystyöhön, jonne perhe lähti 10 vuotta sitten. Israelissa Kanervikkoaho työskenteli kirjastossa, missä hänellä heräsi ajatus, että tätä minä haluan tehdä.
–Palasimme Suomeen kolme vuotta sitten. Lähdin Seinäjoelle opiskelemaan kirjasto- ja tietopalvelualaa. Opinnot ovat opinnäytetyötä vaille valmiit. Urakehitys eteni odotettua nopeammin: pitihän tätä paikkaa tietysti hakea! Mahtavaa saada omalta kotipaikkakunnalta koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä.
KANERVIKKOAHO nostaa hattua edeltäjilleen; asiat on hoidettu mallikkaasti ja alajärveläiset ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä ja nykyisellä henkilökunnalla on osaamista ja tietotaitoa.
Alajärven ja Vimpelin kirjastot työllistävät yhteensä kymmenkunta työntekijää. Kirjastotoimenjohtajan työn ydintä ovat talous- ja henkilöstöjohtaminen sivistyslautakunnan alaisuudessa.
–Haasteena on pysyä kehityksessä mukana. Henkilökunta esimerkiksi antaa digiopastusta asiakkaille.
Alajärven kirjastonjohtajan alaisuuteen kuuluvat myös Vimpelin ja Lehtimäen kirjastot. Vimpelin kirjastossa on sisäilmaongelma ja päätöksenteossa on pohdittu kirjaston siirtämistä Toimelan tiloihin, joita saneerataan kunnallisten toimijoiden käyttöön.
–Vimpelissä kirjaston tilaratkaisut ovat iso kysymys. Nykyisistä tiloista täytyy päästä jonnekin. Erilaisia vaihtoehtoja on heitelty ilmoille, mutta päätöksiä ei ole tehty.
OMATOIMIKIRJASTO on Kanervikkoahon mukaan mahtava keksintö, jota hän on itse käyttänyt ahkerasti Alajärvelle palattuaan.
–Kun henkilökunta on paikalla, olemme paikalla asiakkaita varten, joten apua voi kysyä arastelematta. Toivotamme ihmiset tervetulleiksi kirjastoon, vaikka viime käynnistä olisi aikaa ja kirjastokortti olisi hukassa. Kannattaa tulla katsomaan, mitä meillä on tarjolla: paljon on muuttunut vuosien varrella, mutta paljon on ennallaankin.
