Olemme saaneet tottua siihen, että ruokaa ja tuotantopanoksia on saatavissa edulliseen hintaan maailmalta. Koronapandemia antoi meille esimakua, kuinka herkästi haavoittuva maailmankauppa on. Meillä Suomessa elintarvikehuolto saatiin pidettyä käynnissä ja suurilta tuotantohäiriöiltä vältyttiin.
Euroopan unionissa on vuosia harrastettu politiikkaa, jolla ulkoistamme maatalouden ja energiantuotannon päästöt muihin maihin. Torjunta-aineiden ja CO2-päästöjen rajoittamiseksi teollisuustuotantoa ja raaka-aineiden hankintaa on siirtynyt EU:n ulkopuolelle. Tämä on heikentänyt huoltovarmuuttamme ja lisännyt riippuvuuttamme tuonnista. Päästöt eivät tunne valtioiden rajoja. Harjoitetun politiikan seuraukset ovat nyt edessämme.
Tulevan satovuoden osalta maatiloilla on ristiriitaiset tunnelmat. Takana on viime vuoden heikko sato sekä syksyllä alkanut kustannusten nousu. Tiloilla, joilla ensi kesän tuotantopanokset ovat jo varastossa, tilanne on helpompi. Mikäli lannoitteita tai muita tuotantopanoksia on hankkimatta, tilanne on tukala.
Sota on osoittanut, kuinka epätasapainossa tuotanto ja kulutus ovat. Ukraina ja Venäjä ovat merkittäviä toimijoita viljan ja lannoitteiden tuotannossa ja Venäjän rooli energiantuottajana on suuri. Venäjän vastaiset talouspakotteet ja häiriöt toimitusketjuissa ovat näkyneet eteläpohjalaisilla tiloilla välittömästi. Tuotantopanosten ja energian hinnan nousu on ollut valtava. Samoin viljan hinta on singahtanut ylöspäin. Kotieläintuottajilla hintojen nousu on näkynyt vain kustannuspuolella. Lihan ja maidon hinta on maailmanmarkkinoilla noussut nopeasti, mutta Suomessa pitkät toimitussopimukset kauppoihin ovat estäneet kuluttajahintojen nousun. Markkinoiden on reagoitava nopeasti hinnankorotuksilla, ettei kotieläintuotannon tilanne käy ylivoimaiseksi. Kotimaisen tuotannon säilyttäminen on tässä tilanteessa erittäin tärkeää.
Tärkeintä on turvata kotimainen alkutuotanto. Emme välttämättä tule saamaan maailmanmarkkinoilta ruokaa ja raaka-aineita tai ne ovat niin kalliita, että rehukustannukset nousevat liian korkeiksi. Kotieläintuotanto pitää pystyä ylläpitämään, sillä se on ruokahuoltomme kannalta kriittistä. Teollisuus on luvannut tehdä parhaansa, että tuotteille saadaan kustannuksia vastaava hinta. Tämä on kohtalon kysymys myös jalostavalle teollisuudelle.
Suomessa on vielä paljon maatiloja, koska tukijärjestelmämme on ollut enemmän säilyttävä kuin tehostava. Lähes kaikki valtiot tukevat maataloutta huoltovarmuuden nimissä. Eri valtioiden strategiat kuitenkin eroavat toisistaan. Suomen hajautettu tuotanto on jousta ja vähemmän häiriöherkkä kuin monen muun maan käytäntö, jossa pieni joukko suuria maatiloja vastaa tuotannosta. Valtiovallan on tärkeää turvata nopeilla ratkaisuilla tilojen toiminta siihen asti, että tuotteiden hintojen nousu saadaan toteutettua läpi koko elintarvikeketjun. Vain markkinaehtoinen ratkaisu on kestävä.
Kriisin selättämiseksi maatilojen on sopeutettava tuotantoa. Keinoja tähän on olemassa: mitä ja kuinka viljellään, mitä kasvilajivalintoja tehdään, millä rehureseptillä eläimet ruokitaan, miten taloutta seurataan ja budjetoidaan. Tulevalle kasvukaudelle on paljon odotuksia. Viljelyssä on onnistuttava ja hyvillä lohkoilla pitää tuottaa täysillä. Erityisesti lohkoilla, joille tuotantopanokset ovat jo olemassa.
Nyt on tärkeää tehdä oikeita ratkaisuja, säilytettävä tuotanto ja varmistettava, että teollisuus saa raaka-ainetta ja kaupan hyllyt täytettä. Etenkin kasviperäisissä maataloustuotteissa omavaraisuutemme vaihtelee vuosittain. Leipäviljan omavaraisuutemme on 60–150 % vuodesta riippuen, sianlihan hieman yli 100 %, naudanlihan noin 80 %. Maitoa tuotamme kutakuinkin tarvitsemamme määrän ja siipikarjan tuotannossa olemme pienessä alituotannossa. Erikoiskasvien ja sokerin osalta olemme tuonnin varassa.
Rehujen valkuaisomavaraisuutemme on heikko ja rypsin, rapsin ja soijan hinnat ovat nousseet paljon. Kotieläintiloilla rehu- ja valkuaiskasviomavaraisuus ovat nyt tärkeitä. Kasvintuotantotiloilla viljelysuunnitelmia kannattaa tarkentaa taloudellisimpien vaihtoehtojen löytämiseksi vielä ennen kylvöjen alkamista.
ProAgria Etelä-Pohjanmaan asiantuntijat ovat olemassa sitä varten, että he auttavat suunnitelmien laatimisessa ja tarkentamisessa kriisistä selviytymiseksi. Etsimme parhaiten toimivat ratkaisut, joiden avulla selviämme kriisistä yhdessä!
ProAgria Etelä-Pohjanmaa ry, Maarit Noppa, hallituksen puheenjohtaja, Henri Honkala, toimitusjohtaja
