• Tunnistatko raitapuun? Kuvat: Marjo Lehtisalo

Miljoonan tehtävän pusikko?

Nyt on sen aika, kun pajunkissat ojentautuvat esille. Lumi sulaa auringon kilossa ja pellon reunustojen pusikot kutsuvat pian pörriäisiä ja perhosia. Tiedätkö miksi ne pörräävät siellä? Oletko koskaan pysähtynyt pajukon äärelle? Näyttääkö se silmiisi loputtomalta vesakolta, vai jopa ryteiköltä, vai onko se sävykäs monimuotoisuuden runsaudensarvi?

Pajut ja raita kukkivat ensimmäisten joukossa keväisin. Tunnistatko raidan? Ne tarjoavat ravintoa horroksesta herääville hyönteisille. Esimerkiksi erakkomehiläisten toukkien selviytyminen on täysin aikaisin heräävien kuningattarien meden keruun varassa. Viljelysten ympärillä kasvavat puumaiset pajut ovat erittäin merkityksellisiä myös ihmiselle. Latvuksissa uurastaa keskeytymätön työvuorojen jatkumo, pörriäisten armeija, joka huolehtii toukkien ravinnosta. Pölyttäjien merkitys ravintokasvien sadon onnistumiselle on oleellinen, koska se vaikuttaa suoraan sadon laatuun ja määrään. Jopa 35 % ihmisten käyttämistä ravintokasveista tarvitsee hyönteispölytyksen. Sato jopa 10 kertaistuu, kun pölytys onnistuu. Silti ihmiset pitävät pajuja väheksyttävinä roskapuina.

Tiesitkö? Pajut sitovat juuristoillaan myös maaperää, eli ehkäisevät eroosiota. Ne puhdistavat ja suodattavat vettä 24/7 jopa 365 sitoen ravinteita ja raskasmetalleja kasvaessaan kosteissa paikoissa jokien ja ojien varsilla. Pajukko on kuin luonnon maksa.

Nykyisten metsänhoidon suositusten mukaan raitoja tulee säästää taimikonhoidossa, energiapuunkorjuussa ja hakkuiden yhteydessä. Raidanhan tunnistaa raidoista! Ne tulisi tunnistaa kaikenikäisinä, taimina, vanhoina pökkelöinä, maapuina ja yksittäisinä säästöpuina. Huomioi pajuviitojen ryteiköt ja peltojen runsasraitaiset kohdat. Halavan tunnistaa hapsuistaan!

Hakkuilta säästyneissä metsissä tai niiden reunoilla voi elää jopa yli satavuotiaita raitayksilöitä. Nämä harvalukuiset teräsvanhukset ovat turvaamassa luonnon monimuotoisuutta. Niiden suojissa ja rungoilla elää satapäinen lajikirjo mukaan lukien monet niistä riippuvaiset, harvinaiset, uhanalaiset ja puutteellisesti tunnetut lajit.

Kaupunkiympäristössä kuolleet, lahonneet, tai muuten vain siipeensä ottaneet raitayksilöt kaadetaan useimmiten turvallisuuden tai maiseman vuoksi pois ja pilkotaan vaikka polttopuiksi. Palaahan se kuumasti, mutta sääliksi käy arinaa. Vaihtoehtona tarjoamme halpaa ratkaisua jättää lahopuu vähintäänkin maapuuksi. Pystylahon voisi jättää paikoilleen ja lyhentää tekopökkelöksi. Päästä mielikuvitus valloilleen!  

Pajulla on monta tehtävää. Kuolleina ja lahonneinakin ne luovat ainutlaatuisen elinympäristön lukuisille lahopuuta tarvitseville lajeille, kuten punajunki, risutyppykärsikäs, saikurahaapsanen ja myskijäärä. Toiset kaipaavat suojaa ja talvehtimispaikkoja, toiset ruokaa ja elinympäristöjä. Nopeakasvuisina ja runsaasti versovina pajut ja raidat tarjoavat ravintoa lehtien ja ohuiden haarojen muodossa monille eläimille. Olisiko jo aika heittää romukoppaan 1700-luvulta peräisin oleva pajukielteisyys?

Maailma tarvitsee nyt tehoa. Pajusta sitä löytyy. Se lisääntyy tehokkaasti ja kasvaa nopeasti takaisin. Pajun uusi tuleminen voidaan nähdä uusiutuvana energianlähteenä, biohiilenä ja tisleiden raaka-aineena. Myös innovaatioita syntyy pajunkuoren antibioottivaikutuksia hyödynnettäessä puhumattakaan vielä löytymättömistä aineksista ja tekniikoista.

Käännetään luontokato ja tehdään mieluummin luontoteko. Onnea Raita 1.4. johdosta!

Jaa juttu: