Järviseudulla tehdään vuoden ensimmäiset karhuhavainnot maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa, eli näihin aikoihin karhut alkavat kömpiä pesistään. Karhupentueita Järviseudulla on vuosittain yksi tai kaksi. Aggressiivisuutta voi osoittaa emokarhu, jolla on pennut. Mitä pitää tehdä, jos näkee talviunilta heränneen karhun?
–Jos maastossa kohtaa karhun, niin kannattaa perääntyä rauhallisesti hiljaa puhellen. Voi laittaa kevyeksi lauluksikin. Äkkinäiset liikkeet karhu voi tulkita haasteeksi tai hyökkäykseksi. Aika harva ihminen pääsee varsinkaan Järviseudulla karhua kohtaamaan, kun jalkaisin liikkuu maastossa, Mikael Luoma sanoo.
Luoma kertoo, että karhulla on erityisen hyvät aistit ja karhu pakenee ennen kuin ihminen tietää edes sen olemassaolosta. Tämä on todettu hyvin lähestymiskokeissa, joissa sekä ihmisellä että karhulla on ollut lähetinpanta. Kokeissa koehenkilö marjasangon kanssa on laitettu lähestymään tai sivuuttamaan karhua.
–Vain kerran viidessäkymmenessä lähestymiskokeessa koehenkilö pääsi karhun näkemään. Eli moni on voinut kohdatakin karhun, mutta ei vain ole tietoinen siitä, Luoma huomauttaa.
RIISTAKESKUKSEN verkkosivuilta saa paikallisen petoyhdyshenkilön nimen ja puhelinnumeron, johon havainnoista voi ilmoittaa. Muuan lappajärveläinen ikämies näki kaksi karhua ajellessaan kesällä Lehtisalontiellä. Hän päätti, ettei menekään metsään, tumppasi tupakkansa ja ajoi kotiin. Ei hän karhuista mitään ilmoitusta tehnyt. Miksi havainnoista olisi hyödyllistä ilmoittaa?
–Karhuhavainnot muodostavat aineiston, josta Luonnonvarakeskus määrittelee kannan suuruuden. Havainnot ovat keskeinen tietolähde sille tiedolle, kuinka paljon metsissämme karhuja elelee, Luoma kertoo.
–Pohjanmaalla kannan koko on 100–120 yksilöä, painottuen voimakkaasti Suomenselän alueelle. Järviseudulla karhuhavaintoja tehdään runsaasti erityisesti Vimpelissä ja Evijärvellä, ja nyt vuosittain yhä enemmän Lappajärvellä ja Kortesjärvellä, mitä ikämiehenkin havainto vahvistaa, Luoma sanoo.
PERÄLAPPILAINEN, nyt jo edesmennyt kulttuuripersoona Lanko-Pekka veisteli etelän miehille karhujen näkemisestä, että se on yhtä harvinaista kuin lottovoitto, koska otso osaa varoa ihmistä taitavasti. Hän kehuskeli, että olisi kerran voinut ampua karhun pesältään, mutta ei viitsinyt. Miten haasteellinen metsästettävä karhu on?
–Karhun metsästys on vaikeaa, ja vain todelliset erämiehet pääsevät karhun kellistämään. Jo pelkästään sen löytäminen metsästysalueilta on vaikeaa, karhu ei paljoa jälkiä jätä ja sen jälestämiseen pitää olla huipputaitava koira, riistapäällikkö Luoma vastaa.
–Karhulla on tarkat vaistot, joten perinteisillä hirvenmetsästyskonseptilla, pienillä passituksilla ja auton ovia paukutellen, karhu kyllä jekuttaa metsästäjiä. Sillä on myös taito sotkea omia jälkiä, juosta puroja pitkin ja huijata koira hirven perään. Karhun metsästyksen vaikeus viehättää metsästäjiä, ja karhu on erityisen arvostettu metsästyssaalis.
YMPÄRI Pohjanmaata on meneillään selvityksiä tuulivoimasta. Mikael Luoman mielestä tuulivoimakeskustelusta puuttuu usein se osa, että tuulivoimaloilla tuhotaan erämaisten alueiden rauha, muuttaen alueita teollisuusalueiksi. Hänen mukaansa metsästäjille ja monelle muullekin luontoharrastajalle luonnon rauha on jopa keskeisin peruste asua maaseudulla. Osa riistalajeista on selvästi herkempiä tuulivoimaloille kuin toiset.
Miksi hirvenvasoja oli ainakin Tarvolassa tavallista vähemmän viime syksyn metsästysaikana?
–Viime kesän alku oli poikkeuksellisen kuiva, ja kuivuus vaikuttaa erityisesti hirvieläinten vasojen selviytymiseen. Mitään erityistä vasojen määrässä ei kuitenkaan ole tapahtunut, jos tarkastellaan useamman kunnan kokoisia alueita, Luoma huomauttaa.
–Hirvikantaa on tavoitteellisesti pienennetty kohti asetettua tavoitetta 3–3,5 hirveä/ 1000 ha. Tuo taso on sellainen, johon eri yhteiskunnan toimijat voisivat olla kohtuullisen tyytyväisiä niin maa- ja metsätalouden, liikenteen kuin metsästäjien näkökulmasta. Nyt kannan pienentyminen näkyy konkreettisesti metsästäjille, riistapäällikkö summaa.
LOPUKSI hän kertoo omasta havainnostaan Liejun pelloilta Söyringistä lokakuulta.
–Iltahämärässä olin kiikaroimassa hirvieläimiä pellolla, kun yhtäkkiä tuulenpäältä metsiköstä eteen juoksi villisika, oikein pikkuvolkkarin kokoinen karju. Molemmat säikähdettiin ensikohtaamista, mutta vain toinen lähti pakoon isosti röhkien, Luoma naurahtaa.
–Siinä oli neljän yksilön lauma, josta oli edellispäivänä tehty havainto Lummukassa ja pari päivää aikaisemmin Lapualla. Liejun pelloilla tehdyn kohtaamisen jälkeen ei sen koommin ole röhkijäporukasta tehty havaintoja, Luoma kertoo.
Tapani Tyynelä
