Helsingin yliopisto innosti pitkään pestiin ja väitöskirjan tekoon

Lappajärven Karvalasta lähtöisin oleva Varpu Myllyniemi toimii Helsingin yliopistolla hallintopäällikkönä. Kuva Aino Alppinen

Työssään hän vastaa Teologisen tiedekunnan ja Kielikeskuksen strategisen johtamisen tuesta ja opetus- ja tutkimushenkilökunnan lähipalvelujen koordinoinnista ja kehittämisestä.

–Olen viihtynyt yliopistolla. Työympäristö on hyvä ja kollegat ovat kivoja. Olen hyvä esimerkki pätkätyöntekijästä, joka on tehnyt hyvin monenlaisia töitä. Olen tehnyt hallintotöitä, toiminut tutkijana, kirjoittanut artikkeleita, pitänyt esitelmiä. Työ on ollut hyvin itsenäistä.

PITKÄN työuran yliopistolla tehnyt katselee surullisena keskustelua koulutuspaikkojen lisäämisestä maakunnissa. Aiemmin mietittiin yliopistojen välistä yhteistyötä ja työnjakoa, ei enää. Asiantuntijoita on tarpeen kouluttaa omassa maassa, ja perustutkimukseen pitää panostaa. Kaksikielisyys on tärkeää Helsingin yliopistolle ja se pyrkii ylläpitämään myös pieniä koulutusohjelmia. Aloituspaikkojen lisääminen merkitsee jo nyt väsyneille opettajille lisää töitä – ilman korona-ajan tuomia lisähaasteitakin.

Varpu Myllyniemi on myös tohtorikoulutettava teologian ja uskonnontutkimuksen koulutusohjelmassa. Hänen tutkimusaiheenaan on Inkerin evankelisluterilainen kirkko vuosina 1905–1921. Inkerinmaaksi kutsutaan Luoteis-Venäjällä sijaitsevaa Pietarin kaupunkiin ja Leningradin alueeseen kuuluvaa aluetta, joka lännessä ulottuu Suomenlahteen. Tarkastelujakso oli Inkerinmaalla suurten murrosten aikaa, mikä heijastui paikallisen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan.

Myllyniemen ajatuksena on tutkia, miten inkeriläiset eli Pietarin ympärillä asuneet suomalaiset sopeutuivat melskeiseen aikaan ja muun muassa sitä, kuinka he sopeutuivat Venäjän saksalaiseen evankelisluterilaiseen kirkkoon.

MYLLYNIEMI lukee ja puhuu venäjää, koska suuri osa tutkimusaineistosta on venäjän- tai saksankielistä. Keskustelu siirtyy tämän ajan melskeisiin Ukrainassa. Myllyniemi nostaa esiin kaksi seikkaa, jotka voivat tehdä nykyisestä sodasta äärimmäisen hankalan.

Venäjän alkukodin katsotaan sijainneen Ukrainan Kiovassa. Vaikka Venäjä ja Ukraina myöhemmin erosivat, Kiova on venäläisen kansallisen ymmärryksen mukaan ensimmäisen venäläisen kansallisvaltion syntysija, ja ukrainalaiset käsitetään identiteetiltään venäläisten kanssa samaksi slaavilaiseksi kansaksi. Tämä kansallinen myytti todennäköisesti vaikuttaa Putinin ajatteluun, suoraan tai epäsuorasti. Toinen seikka, josta Myllyniemi muistuttaa, on venäläisten tapa hahmottaa maailmaa. Maassa on totuttu yhteisölliseen ajatteluun, jonka vastapooli on länsimainen yksilöllisyys ja voimakas maallistuminen. Venäjällä herkästi nähdään, että kaikki paha tulee lännestä, yksilöllisyys kollektiivisuuden sijaan.

FAKTA
Varpu Myllyniemi

  • Kotoisin Lappajärven Karvalasta
  • Ylioppilas 1982, teologian kandidaatti Helsingin yliopistosta 1990, tohtorikoulutettava 2014
  • Perhe; puoliso ja kaksi poikaa
  • Koti Kauniaisissa

Aino Alppinen

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti