105 päivää
Tänään 13. maaliskuuta, tulee kuluneeksi 82 vuotta, kun talvisota päättyi ja raskas Moskovan
rauha solmittiin. Suomi ja suomalaiset sotilaat taistelivat ylivoimaista vihollista vastaan, osin puutteellisin
varustein ankarissa olosuhteissa. Talvi, hankalat keliolosuhteet ja tahdonvoima aseinaan pieni kansa
puolusti koskemattomuuttaan mahtavaa suurvalta-armeijaa vastaan.
Muutama vuosikymmen aiemmin oli taisteltu verissä päin keskenään, veli veljeä vastaan. Nyt vastassa oli
suuri ja tuntematon vihollinen, mitä vastaan käytiin yhdessä tuumin. Vanhat kaunat oli unohdettu ja oltiin
yhteisellä asialla isänmaa edellä. Syynä olivat olleet viisaat ratkaisut, joissa työväestön elinolosuhteiden
parantuminen vaikutti tavalla että jokainen suomalainen koki isänmaansa puolustamisen arvoiseksi. Väinö
Tanner muisteli kansan käyvän yhtenäisenä rintaman taisteluun.
Itse sodassa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden määrää on vaikea tarkasti määrittää, mutta uhrien määrä
vaihtelee noin 25000 ja 27000 välimaastossa, haavoittuneita yli 45 000 henkilöä. Siviiliväestöä menehtyi
noin tuhat henkilöä, pommituksissa ja muissa insidenteissa. Uhri oli raskas pienelle kansalle ja koetteli
perheitä kaukana rintamaiden takana.
Enimmillään Suomea puolusti maaliskuussa 1940, liki 350 tuhannesta asevelvollisesta sotilaasta koostuva
armeija. Suurin työ tehtiin rintamalla, raskaissa puolustustaisteluissa joulu-tammikuussa
Karjalankannaksella, Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Suomessa. Taisteluissa, tuon 105 päivän aikana,
menehtyi liki 200 000 vihollissotilasta. Neuvostoliiton suurhyökkäys helmikuussa 1940 murtaa
puolustuslinjaa, kun vihollinen hyökkää ainakin kuuden divisioonan voimalla suomalaisia vastaan
Kannaksella. Kova puolustustahto ja sodan venyminen aiheutti Stalinille päänvaivaa ja niin avautui
mahdollisuus kompromissiratkaisuun. Neuvostoliitto käytti puolueetonta Ruotsia välittäjänä rauhan
pyrkimyksissään. Suomen presidenttinä oli tuolloin Kyösti Kallio. Suomen hallitus- ja ulkoasiainvaliokunta
hyväksyi Neuvostoliiton rauhanesityksen 11. maaliskuuta ja se allekirjoitettiin 12. maaliskuuta 1940. Rauha
astui voimaan 13.3.1940 kello 11:00.
Rauhan ehdot olivat kovat, Suomi menetti alueita ja joutui vuokraamaan Hangon Neuvostoliitolle
tukikohdaksi 30 vuodeksi. Rauha saneltiin Neuvostoliitosta. Lisäksi rauha aiheutti evakon, jossa 430 000
suomalaista joutui poistumaan Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta.
Läpi Suomen liput liehuivat puolitangossa tuona keskiviikkona, solmitun pakkorauhan merkeissä. Naiset
surivat kodeissaan ja moni suomalainen mies puristeli nyrkkejään taskuissa ja sadatteli mielessään
tapahtunutta. Suomen Marsalkka Mannerheim valaa uskoa sotilaisiin legendaarisella päiväkäskyllään
numero 34. 14.3.1940. ”Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne
sotureita…”
Sodan uhraus oli raskas monelle pienelle pitäjälle. Viikatemies niitti henkiä eniten ikähaarukassa 20–29
vuotta, parhaimmassa nuoruudessaan eläviä nuoria miehiä. Täällä Järviseudulla pitäjistä suurimman
uhrin talvisodassa antoi Soini, 84 kaatunutta sankarivainajaa laskettiin maan poveen.
Sodat ovat aina ihmis- ja kansakunnan suuri tragedia; veteraanien uhraukset eivät saa unohtua, vaikka
kohta viimeinenkin iltahuuto on heidän kohdaltaan käyty.
Sama valtio käy nyt ilman oikeutta ja kohtuutta suvereenin Ukrainan kimppuun moukaroiden maataan puolustavia sotilaita ja siviilejä tykistöllä sekä ilmaiskuin. Venäjä käy oikeudetonta sotaa, jonka se tulee häviämään -Ukrainan kansan tahtoa ei voi murtaa, vaikka muurit murtuisivat. Ukrainaa johdetaan edestä, ei kaukaa linjojen takaa.
(Kuva: SA-kuva, ihmiset lukevat rauhan julistamisesta 13.3 1940)
