KORTESJÄRVEN seurakunnan ensimmäinen vakituinen kirkkoherra oli Gustaf von Essen vuosina 1877–87. ”Essi-papin” aikana Kortesjärvellä sai jalansijaa voimakas evankelinen herätysliike, jonka vakiinnuttamista jatkoivat hänen jälkeensä lähipitäjien maallikkosaarnaajat.
Erityisen voimakasta herätys oli Purmojärven ja Fräntilän kylissä. 1920-luvulla seuroja ja iltamia oli niin runsaasti, että oman rukoushuoneen rakentaminen Purmojärvelle tuli ajankohtaiseksi. Sitä alettiin pystyttää kyläläisten omin voimin vuonna 1929, ja se valmistui jouluksi 1931.
Aikana, jona kaikesta oli pulaa, rakennustöitä varten mobilisoitiin koko kylä: maataloista kerättiin tukkipuita ja viljaa ja asukkailta rahalahjoituksia. Lisäksi järjestettiin muun muassa arpajaisia ja myyjäisiä, ja seuroissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa kerättiin kolehteja. Myös seurakunta avusti mahdollisuuksiensa rajoissa. Lasse Hokkala kuitenkin toteaa, että oman kylän ulkopuolelta saatiin vain ”pieniä ja hetkellisiä apueriä”.
–Talon pystyttäminen vaati paljon työtä ja rahaa. Kukaan ei lämpimikseen ja harrastuksekseen rakenna tämän kokoista huonetta ja maksa sitä itse, vaan se lähti herätyksen toteuttamasta voimasta, hän kertoo.
RUKOUSHUONEEN valmistuttua sen käyttö kasvoi tasaisesti 1930-luvun loppua kohden. Sodan aikaan talossa oli hiljaisempaa, mutta jatkosodan jälkeen, vuoden 1950 tienoilla, alkoivat todelliset huippuvuodet. Silloin laajemmin koko Suomen maaseudun yli kävi yksi vahvemman herätyksen uusista aalloista. Purmojärvellä herätystoiminta oli hyvin aktiivista noin 1970-luvun alkuun asti.
SLEY:n Purmojärven osastolla oli jäseniä parhaimmillaan jopa 300, kun kylässä eli kaikkiaan tuhatkunta ihmistä. Tapahtumapäiväkirjoista voi lukea, että noina vuosina hengellisiin tilaisuuksiin rukoushuoneella osallistui säännöllisesti 100–150 henkeä — myös kylän, kunnan ja maakunnankin rajojen ulkopuolelta.
Seuroja oli parhaimmillaan 30 vuodessa, ja lisäksi talossa pidettiin erilaiset pyhäkoulut, raamattupiirit ja -kurssi ja lasten kerhot. Siellä toimi myös oma hengellinen lainakirjasto sekä samanaikaisesti kaksikin eri kuoroa, kun kylässä oli laulajia niin paljon.
Aikalaiset, kuten Veikko Hakala, muistavat lehteriä ja eteistä myöten täpötäyden salin ja kesäaikana usein uloskin jääneet kuulijat.
–Kyläläisten elämässä talo merkitsi omaa, hengellistä tankkauspistettä elämän eri vaiheissa, Hokkala sanoo. –Yksi tai kaksi sukupolvea tulivat jo lapsena mukaan tämän talon toimintoihin, kuten pyhäkouluun, ja jäivät sitten aikuisena mukaan.
SLEY:n toimintamuotoihin kuuluvat isot kesäjuhlat. Valtakunnallisen juhlan lisäksi on maakunnallisia tapahtumia, jotka pidettiin useamman kerran 70–90-luvuilla Kortesjärven kirkossa ja rukoushuoneella.
–Väki tuli tänne ympäri maakuntaa, ja keskustan parkkipaikat olivat tilauslinja-autoja täynnä, Hokkala muistelee.
Seurakunta on aina tukenut rukoushuonetta, ja esimerkiksi kirkkoherra kävi usein puhumassa sen tilaisuuksissa. Yhteistoimintasuhdetta todistaa sekin, että kirkkoherra E.A. Appelberg johti puhetta rukoushuoneen perustavassa kokouksessa ja tuki sen rakentamista Purmojärvelle, Hokkala kertoo.
–Sen jälkeen kukin Kortesjärven seurakunnan kirkkoherra, aina Veli Suorantaan saakka ja hän mukaan lukien, istui rukoushuoneyhdistyksen johtokunnassa. (Veli Suoranta toimi Kortesjärven kirkkoherrana kuolemaansa saakka, vuoteen 1999.) Seurakunnan ja rukoushuoneen välille rakennettiin pysyvä linkki vuosikymmenten ajaksi.
PURMOJÄRVELÄISEN herätystoiminnan piiristä kasvoivat valtakunnalliseen tunnettuuteen puhujina ja musiikin tekijöinä opettajapariskunnat Ellen ja Jalmari Miettinen sekä Maija-Liisa ja Antti Pyylampi. Sekä Miettiset että Pyylammet vetivät rukoushuoneen toimintaa vuosikymmenten ajan, ja heidän muotokuvansa löytyvät nykyisin talon salin seinältä.
–Esimerkiksi Miettisen pariskunnalta on Siionin kanteleen laulukirjassa muutama sävellys ja sanoitus, jotka ovat tänäkin päivänä valtakunnallisesti yleisessä käytössä, Hokkala sanoo.
Kuoroilla ja soitinmusiikilla on aina ollut saarnapuheiden ohella keskeinen merkitys rukoushuoneen toiminnassa. Eira Lahtinen ja Leila Jutila kertovat käyneensä kuoroharjoituksissa 70-luvulta lähtien.
Maallikkopuhujista tunnetuimpia lienee Leilan isä Toivo V. Jutila. Hän oli taitava puhuja, ja naiset muistelevat, että hänen johdollaan muun muassa luettiin 90-luvulla raamattu kannesta kanteen viiden vuoden aikana. Rukoushuoneen seinällä on siitä kertova lehtileike.
Veikko Hakala osallistui myös Toivon raamatunlukuprojektiin. Hän on yksi pisimpään rukoushuoneen toiminnassa mukana olleista ihmisistä. Hän muistelee tultuaan rukoushuoneelle ensimmäisen kerran pikkupoikana isän reppuselässä, kun tämä oli lomalla rintamalta.
1990-LUVULLA ja sen jälkeen kylän väkimäärä on laskenut ja ikääntynyt, ja Etelä-Pohjanmaakin on alkanut maallistua. Taloa pyörittävä joukko alkaa olla iäkästä sekin.
Minkä takia rukoushuonetta tarvitaan nykypäivänä?
–Sanaa pitää viedä eteenpäin. Niin raamatussa käsketään, sanoo Leila Jutila.
Hokkala on samaa mieltä. Hän lisää, että rukoushuoneella jatketaan sen perinteisiä tehtäviä, vaikka ne ovatkin muuttuneet jonkin verran 50–60-luvulta, koska nykypäivänä evankeliumia voi nähdä ja kuulla kotisohvaltakin käsin.
–Emme kehittele mitään uusia, raflaavia, suuria ajatuksia siitä, miten asioita pitäisi muuttaa. Sanoma ja tilaisuuksien luonne pysyvät aivan samoina.
Kaksi yhdistystä
RUKOUSHUONETTA pyörittää tasavertaisesti kaksi yhdistystä.
Niistä vanhempi on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen eli SLEY:n Purmojärven paikallisosasto, joka perustettiin vuonna 1923. Alkuperäiseltä nimeltään se tosin oli Purmojärven nuorisoliitto-osasto, jona se tunnettiin 60-luvulle asti. Se vastaa paikallisesta hengellisestä toiminnasta ja muun muassa järjestää juhlavuoden tilaisuudet.
Rakennusprojektia varten perustettiin oma yhdistyksensä, Purmojärven rukoushuoneyhdistys ry, joka omistaa talon ja ylläpitää sitä. Tosin rukoushuoneyhdistyksen nimissä järjestetään myös joskus hengellisiä tilaisuuksia.
–Kaiken aikaa tämän 90 vuoden aikana on lisäksi tehty tiivistä yhteistyötä Kortesjärven seurakunnan kanssa, ja hallintofuusion jälkeen jatketaan samalla tavalla Kauhavan seurakunnan kanssa, Lasse Hokkala sanoo.
Päätapahtumana urkukonsertti
RUKOUSHUONEEN 90-vuotisjuhlakausi aloitettiin pandemian puristuksissa. Ensimmäinen tapahtuma oli messu joulukuun alussa, ja sen jälkeen alkuvuodesta saatiin toteutettua muutama tapahtuma.
Seuraavaksi, 17. maaliskuuta, on Siionin kanteleen yhteislaulutilaisuus. Iso tapahtuma on urkutaituri Olli Pyylammen konsertti Kauhavan kirkossa 10. huhtikuuta.
Olli Pyylampi on Purmojärvellä rukoushuoneen toimintaa 30 vuoden ajan vetäneen Pyylammen opettajapariskunnan poika. Nykyisin hän työskentelee Kallion seurakunnan pääurkurina sekä muun muassa urkumusiikin tuntiopettajana Sibelius-akatemiassa. Hän on myös konsertoinut ja kilpaillut uruilla Suomessa ja ulkomailla sekä toiminut asiantuntijana eri urkujenrakennusprojekteissa.
–Olli Pyylampi edustaa urkutaiteilijana korkeinta taiteellista tasoa, jota Suomessa on, Lasse Hokkala sanoo. –Konsertti pidetään Kauhavan kirkossa, koska sieltä löytyy tarvittava soitin ja akustiikka. Kun puhutaan tämän tason taiteesta, Kortesjärven kirkossa olisi tullut vastaan rajoituksia, vaikka tunnesiteet sitä puoltaisivatkin.
Pyylammen haastattelu julkaistaan erikseen lähempänä konserttia.
Rukoushuoneen juhlakausi päätetään 15. toukokuuta juhlamessulla Kortesjärven kirkossa, josta siirrytään lounaalle ja päätösjuhlaan Purmojärvelle.
