–Olen itse syntynyt Kokkolassa ja kasvanut täällä meren rannalla, mutta jos minulta kysyttäisiin lempivesistöä, sanoisin järvi, äidinpuoleisen mummolani rantamaisemien takia.
Hautalan äiti Terttu, omaa sukua Kangasniemi, on syntynyt Vimpelin Lakaniemessä, ja Lakaniemen mummolassa Lappajärven rannalla Pauli Hautala vietti lapsuuskesiään nauttien maaseudun elämästä. Etenkin lehmät ja traktorit kiehtoivat kaupunkilaispoikaa.
–Pidin myös järvimaisemasta ja kävimme soutelemassa järvellä. Muistan myös Pyhävuoren jännittävänä paikkana peikkokertomuksineen ja muinaismuistoineen, hän muistelee.
–Äidinisäni oli Reino Kangasniemi, joka tunnettiin puuveistostaiteen tekijänä. Minulla on omassakin kodissani hänen tekemiään puutaideteoksia. Äidinäitini Onerva os. Pokela oli kotoisin Pokelasta. Enoni perheineen ja tätini asuvat yhä Vimpelissä Lakaniemessä. Toki melkein kaikki lakaniemeläiset ja pokelalaiset ovat varmastikin minulle ainakin kaukaista sukua. Kaukaisempi sukulainen oli Konsta Pokela, joka kirjoitti aivan 1900-luvun alussa runoja ainakin Suometar-lehteen.
LIEKÖ sukuperinnöllä ollut osaa Pauli Hautalan kiinnostuksessa kirjoittamiseen.
–Ensimmäisen runoni kirjoitin 8-vuotiaana. Kirjoittaminen on tapa hahmottaa maailmaa ja esittää yhteyksiä asioiden välillä. Minulle keskeinen aihe kirjoittamisessa on luonto ja sää sekä ihmisen suhde luontoon. Vaikka kirjoitan pääasiassa kaupunkimiljööseen sijoittavia tekstejä, sielläkin luonto on usein läsnä ja vertautuu ihmisiin ja heidän yhteiskuntaansa. Metsät ja vesistöt sekä eläimet ja kasvit ovat runoissa esillä. Myös mittasuhteet ja niiden sopimuksenvaraisuus kuuluvat kokoelmani aiheisiin.
Hautala kirjoittaa kokoelmassaan havaintoja ohikiitävistä hetkistä, jotka ajatuskulku yhdistää suurempiin kokonaisuuksiin. Työpalaverin päätteeksi henkari taputti isää olalle, nyt hän hakee lapsensa päiväkodista. Vaahteranrungossa mittariporan jättämä onkalo kuin rokotusjälki ihmisessä. Elämä on läsnä sikiövaiheesta kuolemaan: Roikkuessasi kohdussa nimetöntäsi koodattiin viikko viikolta etusormeasi pidemmäksi testosteronin ja estrogeenin suhteen säätelyllä. — Kun suljet silmäsi vanhainkodissa, jossa robottihoitaja tarjoilee sinulle synteettistä teetä, näet vihdoin kaikki yökkösten ja nollien juoksevat sarjat.
Hautalan tekstien havainnot ovat inhimillisiä ja yleismaailmallisia: arki ja tiede, kaupunki ja luonto, ihminen ja maisemat limittyvät. Lukija tavoittaa tuttuja tapahtumia, samaistuttavia ajatuksia.
HAUTALA opiskeli Jyväskylän yliopistossa filosofian maisteriksi ja äidinkielen opettajaksi ja työskentelee kokkolalaisessa Isokylän koulussa opettaen yläkouluikäisiä.
–Lisäksi opetan sanataidekoulu Santussa, joka on kokkolalainen lasten sanataidekoulu.
Katseen maaosat -kokoelma syntyi Hautalan tehdessä viikonloppuopintoja Helsingissä Kriittisen kirjoittajakoulun kirjoittajakoulussa 2007–2009. Kokoelman tekstit ovat proosarunoa ja säkeetöntä, eli ei-perinteistä lyriikkaa.
–Kesällä 2020 runouteen erikoistunut Poesia-kustantamo etsi uusia käsikirjoituksia. Lähetin käsikirjoituksen, ja tuloksena oli päätös kustannussopimuksesta syksyllä 2020.
Kokoelma vaati vain hieman hienosäätöä; joitakin runoja poistettiin ja uudempia lisättiin.
Aiemmin Hautalan tekstejä on julkaistu muun muassa Tuli & Savu -lehdessä sekä Parnassossa. Hänelle on myönnetty kunniamaininta J. H. Erkon kirjoituskilpailussa.
