Sattuiko kaatolistalle haapa? Mistä se tunnetaan? Kevään viimeinen lehdetön puumuistetaan syksyiseltä metsäpolulta havisevana, värien iloitteluna kullankeltaisesta aniliinin punaisen hohtoon syysauringossa. Sukupolvien ympäröimänä seisoo jykevärunkoinen vanhus, emopuu, monimuotoisuuden superpuu, haapa.
Jos kaatolistalta löytyi haapa, toivottavasti se oli kaulattu jo pari kesää aiemmin. Montako haapaa kaatui? Kaatuiko tarvepuuta, saahan siitä hienoja lankkuja. Ensi kesänä seurana on jo satoja, ellei jopa tuhansia juurivesoja. Suurella todennäköisyydellä koko haavikko on yhtä ja samaa puuyksilöä. Ilman kaulaamista kaadetun haavan kosto voi olla jopa 100 000 juurivesaa hehtaarilla.
Kovin moni ei tiedä haavan luontoarvoja. Mitä pohjoisempana haapa kasvaa sitä jalommaksi se muuttuuhavumetsävyöhykkeellä. Se muokkautuu koko elinajan monien eliöiden asuinpaikaksi. Nuoresta taimesta vanhaksi, jopa 200-vuotiaaksi saakka sen rungolla ja juuressa elää satoja eri eliölajeja. Siksi haapaa kutsutaan luonnon superpuuksi, monimuotoisuuden tukijaksi ja luontokadon ehkäisijäksi. Jos haapa jäi pystyyn, on se paras teko luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi.
Haavikot toimivat suojapuustona esimerkiksi havumetsälle. Haavoissa esiintyy paljon kovakuoriaislajeja. Kun metsässä tai sen yhteydessä on haapoja, alueen hyönteiskiintiö on täynnä ja esimerkiksi tikoille riittää paljon ravintoa ja kolopuita, jolloin haitalliset havutuholaiset eivät niin helposti pääse valtaamaan alaa. Vanhojen haapojen uurteisilla tyvillä kasvaa sieniosakkaita ja lehtimäisiä jäkäliä, kuten raidankeuhkojäkälä ja munuaisjäkälä. Ne sisältävät sinibakteeriosakkaan, joka sitoo ilmakehän typpeä. Tämä edistää maaperän kasvukunnon säilymistä hyvällä tasolla. Ravinteet kiertävät, kun sienten ja pieneliöiden hajotustoiminta on vilkasta.
Jos puita aiotaan kaataa, tulee selvittää, esiintyykö alueella uhanalaisia tai vaarantuneita direktiivilajeja, kuten liito-orava, lepakot tai hyönteiset ja tikat. Onko alue metsässä, pihassa, pellon ja metsän reunassa vai joutomaalla? Puiden kaadon vaikutukset myös maisemaan tulee huomioida. Varsinkin raja-alueilla tulee maanomistajien kanssa neuvotella luvat kuntoon, jotta naapurisopu säilyy.
Tämä kirjoitus syntyi halusta saattaa nämä asiat kaikkien tietoon. Käännetään luontokato, tehdään mieluummin luontoteko.
Heli Hämäläinen, Suomen Luonnonsuojeluliitto Pohjanmaan piiri pj. ja Marjo Lehtisalo, ympäristöneuvoja
