Talven selkä alkaa pikkuhiljaa taittumaan ja valo voittaa pimeyden, toivottavasti näin tapahtuu aikamme muidenkin ilmiöiden kanssa.
Kevät on otollista aikaa ilmakehässä tapahtuville kangastuksille. Jos satut näkemään kaukaisen kohteen leijuvan taivaanrannan yläpuolella, ilmiö ei johdu aivojen väärästä tulkinnasta, eikä myöskään hallusinaatiosta, koska se voidaan kuvata. Kyse on aivan normaalista ilmakehän optisesta ilmiöstä, jossa lämmin ilmakerros on kylmän kerroksen yläpuolella ja valo taittaa kaukaisen kohteen rajapinnoista taivaalle. Kangastuksia on kolmenlaisia, ylä- ja alapuolisia ja ns. Fata Morgana -ilmiöitä. Tässä jutussa kerrotaan yläpuolisista kangastuksista.
Tapasin vanhan lapsuudenkaverini Erkki Söyringin Evijärven Taivastelijoiden kerhoillassa muutama aika sitten. Tilaisuuden tauolla Erkki kertoi kohdanneensa ihmeellisen ilmiön vuonna 1965 syyskesällä palatessaan polkupyörällä Karvalasta Olliin. Lappajärven länsirannasta noin neljän kilomerin päässä on kaksi saarta, Isosaari ja Pikkusaari. Saaret pystyy rannalta silmämääräisesti näkemään, mutta Karvalan mäkeä alas laskiessaan Erkki näki saaret leijumassa korkealla taivaanrannan yläpuolella. Erkki kertoi hieraisseensa silmiään ja ajatelleensa, mitä ihmettä tämä on. Kuva oli näkynyt mäeltä alaslaskun ajan ja häipynyt tasaiselle tultaessa. Ilta oli ollut kirkas ja järven pinnalla jonkin verran sumua. Kotiin päästyään hän oli kertonut uskomattomasta näystään kotiväelle, jotka olivat rauhoitelleet Erkkiä ja kertoneet näyn olleen kangastuksen, joita esiintyy tietynlaisissa sääolosuhteissa.
Erkin kanssa jutellessamme, seuraamme oli liittynyt Taivastelijoiden varapuheenjohtaja Reijo Ylimaa. Hän oli kuullut keskustelumme ja kertoi eräästä kortesjärveläisestä miehestä, joka oli nähnyt vastaavan näyn. Mies oli katsellut Lappisenjärven rannalta Lappajärven suuntaan, kun korkealla taivaanrannan yläpuolella oli leijunut Lappajärven Kirkkoniemi kirkkoineen. Arvelen Lappisenjärven ja Kirkkoniemin etäisyyden linnuntietä olevan noin 20 kilometriä. Mitä korkeampi alhaalla oleva kylmempi ilmamassa on, sitä kauemmaksi kangastus voi näkyä.
ASIA kiinnosti minun niin paljon, että soitin vielä toiselle lapsuudenkaverilleni Simo Lehdolle, Simo on tehnyt elämäntyönsä maailman merillä, valtamerilaivojen konemestarina. Simo kertoi, että Pohjois-Atlantilla seilatessa saattoi nähdä kangastuksia jäävuorista, joihin paikannuslaitteet eivät reagoineet. Jäävuoret tulivat sitten matkan taittuessa jossain vaiheessa oikeasti näkyviin. Titanic upposi, kuten tiedämme, törmättyään jäävuoreen. Simo kertoi uppoamisen mahdollisena syynä voineen olla, juuri kangastuksen luoma harhakuva ja liian kova vauhti. Kerrotaan, että Titanicin tähystäjillä ei olisi ollut, sattuneista syistä, edes kiikareita apunaan. Vain silmämääräinen tähystys, tällaisessa tilanteessa, on aina myöhäistä. Kangastuksia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta yleisempiä ne ovat napaseudun laajoilla jäätiköillä kylminä päivinä. Lämpimillä ilmastovyöhykkeillä, merillä, järvillä ja aavikoilla, niitä esiintyy kuumina päivinä.
ENSIMMÄISIÄ tiedettyjä havaintoja kangastuksesta teki jo Aristoteles vuonna 350 ennen ajanlaskumme alkua. Ehkä kuuluisin kangastuksen luoma legenda on Lentävä hollantilainen, jonka näkeminen ennusti epäonnea kaikille sen nähneille. Merien vaarallisuus ja arvaamattomuus on synnyttänyt kautta aikain erilaista taikauskoa ja mystiikkaa. Englannin tuleva kuningas Yrjö V näki lentävän hollantilaisen kadettipalveluksensa aikana vuonna 1881. Hän kuvailee näkyä teräväksi, kuin korkokuva, joka sitten katosi oudosti. Todellisuudessa kyse on ollut jonkin toisen laivan kaukaisesta kangastuksesta, joita esiintyy valtamerillä. Maailmansotien meritaisteluissa kangastukset aiheuttivat suurta hämminkiä, kun todellisuus ja optinen harha olivat samanaikaisesti lähietäisyydellä. Etelä-Suomen rannikolla kangastus saattaa nostaa Tallinnan ja Tukholman rakennuksia näkyviin, vaikka niihin ei muuten ole näköyhteyttä.
Richard Wagner on säveltänyt oopperan Lentävä hollantilainen ja elokuva Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu esittää uusia näkemyksiä Lentävän hollantilaisen legendasta.
Kangastuksesta on tehty, myös suomalainen tango, jonka Reijo Taipale hienosti tulkitsee. Tangossa kangastus ja hallusinaatio menevät kyllä sekaisin, mutta ei anneta sen häiritä hienoa kappaletta.
Muutama säe tangosta: ”Erämaassa kauniin ihmeen nähdä saa./ Kangastuksen harhaa hiekka heijastaa./ Kuva luokseen kutsuu, loistaa, katoaa./ Kukaan ei voi sitä saavuttaa./ Vaeltajaa kiehtoo näky houkuttain./ Harhateille johtaa kadotakseen vain….. Kangastus./ On kuva kuuman erämaan. /Näin eksyen. Mä lähdin sitä seuraamaan…”
Jorma Lamminen
