Viime perjantaina eläinkerhon tähti oli Rommi-kissa, jonka toi paikalle Nella Kujala.
Kymmenen kerhokertaa käsittävä eläinkerho on ollut todella suosittu. Aapiskujalla siihen ilmoittautui 28 lasta. Vastaavaa kerhoa järjestetään myös Hoiskon, Paalijärven ja Toimelan kouluilla yhteistyössä Alajärven 4H-kerhon kanssa.
Aapiskujan kerholaisilla on oma kerhokani, Kauniston Sulo-niminen kääpiöluppa, joka on päässyt rapsuteltavaksi kaksi kertaa. Rommi on toinen kerhossa vierailevista kissoista, ja seuraavalle kerralle on sovittu kesyrottien vierailu, jota odotetaan Kauniston mukaan innolla.
–Lapset osaavat hienosti olla eläinten kanssa, esimerkiksi Sulon annettiin olla välillä omissa oloissaan, ja sitten sitä taas rauhallisesti siliteltiin ja rapsuteltiin.
Eläinten silittelyn lisäksi kerhossa on kuultu kirjavinkkausta eläinkirjoista kirjaston toimesta ja perjantaina Kaunisto kertoi erilaisista kissaroduista – samalla lapset pääsivät selailemaan niiden hoito-oppaita. Käynnistä läheiselle maatilalle on myös sovittu.
–Osalla lapsista on kymmenenkin kotieläintä kotona, mutta kaikilla ei ole yhtä ainoatakaan. Täällä pääsee kosketuksiin eläinten kanssa.
Sampo Lammille kohtaaminen Sulo-kanin kanssa jäi mieleen.
–Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin rapsuttamaan kania. Se tuntui mukavalta, kanilla on tosi pehmeä turkki.
KAIKKI lapset tietysti haluavat kertoa omasta lemmikistään, ja moni haluaisi tuoda oman lemmikkinsä kerhoon, mutta koska se ei eri syistä ole mahdollista, lapset voivat tehdä esityksen lemmikistään muille kerholaisille esiteltäväksi, Kaunisto kertoo.
Miina Rannanpää esitteli kuvin, sanoin ja videoin kerholaisille perheensä Milla-kissan, joka tuli heille parivuotiaana naapurista entisen omistajan kuoltua.
–Kissan kanssa leikkiminen on tosi rentouttavaa. Hoidan sitä laittamalla raksuja ja vaihtamalla juomaveden. Olen oppinut paljon kissan hoitamisesta, ja Millan kanssa oleminen ilahduttaa joka päivä.
–Omasta kokemuksesta, sekä itseni että lasteni osalta, koen että lemmikin kanssa oppii empatiaa ja toisista huolehtimista sekä vastuun ottoa, pohtii Kaunisto.
–Omille vanhemmilleni olen kiitollinen siitä, että meillä oli kissoja, kaneja, vuohia ja poni, kun olin lapsi.
Kun Paalijärven koulun eläinkerhossa vieraili Kennelkerhon kaverikoiria, Kaunisto teki havainnon, että lapset rauhoittuvat eläinten ollessa rauhallisia.
–Kyllä eläinten kanssa oleminen kehittää omia tunteidensäätelytaitoja. Toivoisin, että luku- ja kaverikoiria saataisiin jatkossa enemmänkin lasten pariin.
ELÄIMET kiinnostavat, toteaa Ossi Kleemola kysyttäessä, miksi halusi osallistua eläinkerhoon. Hänen kotonaan ei ole lemmikkejä.
–Kissat ovat lempieläimiäni, tykkään kuitenkin monista muistakin eläimistä, kuten koirista.
–Meillä on kaksi koiraa, Riku ja Nette, kertoo Joni Apilasaho.
–Touhuan niiden kanssa, kun olen ulkona. Tuntuu kivalta, kun koira nuolee kättä.
–Minäkin tykkään leikkiä koirien kanssa ja silitellä niitä, kertoo Sampo Lammi, jonka kotona on ollut paljon metsästyskoiria.
–Kerran kun oltiin teillä synttäreillä, koira tuli ja vei hanskan, muistelee Miska Sänkiaho. Hänen mielestään eläinkerhossa on kivaa kaikki, eläimet ja ohjaaja.
