Jenny Autio kertoi isänsä viljelleen sanontaa: ”vääntäkää sitten huilatessanne kiviä.” Työnteko tuli näin Jenny Autiolle elämäntavaksi jo nuoresta pitäen.
Lottatoimintaan Autio tutustui jo heti nuorena, kuten niin monet muutkin sen ajan tytöt Lappajärvellä. Vuonna 1921, kahdenkymmen ikäisenä, hän avioitui suojeluskunnan paikallispäällikkö Väinö Walleniuksen (10.9.1896–3.3.1962) kanssa. Tuosta hetkestä alkaen osallistumisesta maanpuolustustoimintaan lottajärjestössä tuli melkein toinen ammatti nuorelle Jenny Walleniukselle – tosin tuosta työstä ei maksettu palkkaa.
Jenny Wallenius toimi Lappajärven Lotta Svärd- yhdistyksessä keskeisissä tehtävissä. Hän oli puheenjohtajana vuosina 1927–1930 ja lukuisat olivat muutkin tehtävät, aina järjestön lakkauttamiseen saakka vuonna 1944.
Ennen sotia jokaisena sunnuntaina Lappajärven suojeluskunnalla oli ampumaharjoitukset ja lottien tehtävänä oli muonittaa suojeluskuntalaiset ampumaradalla. Sodan aikana Wallenius ja muut lotat hoitivat ilmavalvontaa käräjätalon mäelle pystytetystä valvontatornista. Osa lotista toimi kotirintamalla, osa sotatoimialueella.
Jenny Wallenius toimi vapaussoturien huoltosäätiössä aina sen perustamisesta saakka. Vuosittain järjestö muisti vapaussotureita ja heidän leskiään. Lappajärvellä oli marraskuussa 1981 vielä elossa 19 vapaussoturia. Jenny Wallenius sai kutsun iäisyyteen 17.11.1997 kunnioitettavassa 95 vuoden iässä.
Tämän jutun lähteenä ja kimmokkeena oli Ville Syrjälän kirjoittama artikkeli Järviseudun Sanomissa, Jenny Johanna Walleniuksen (os. Autio) täyttäessä 80 vuotta 30.11.1981.
– Vaikka omia töitä oli aivan tarpeeksi, kului parina vuosikymmenenä lottatoiminnassa kaikki vapaa-aika ja pyhäntienoot, sekä vielä muutakin aikaa. Se oli työtä ilman palkkaa, mutta tyydytyksen antoi tunne, että ollaan isänmaan asialla, Jenny Wallenius kertoi tuolloin toimittajalle.
