Pitkä työurani on ollut läpileikkaus asenteiden, ihmisten osallisuuden ja terveyden ja hyvinvoinnin jakautumisen ääripäistä.
Kun siirryin Kauniaisista takaisin kotikonnuille terveydenhoitajaksi, edessäni istuikin yhtäkkiä nuori, 90-luvun laman lapsi, elämänhallintansa raunioilla. En minä häneltä kysynyt minne oli viety esimerkiksi terveydenhoitajat kouluista juuri silloin kun olisi ennaltaehkäisevää tukea kipeästi tarvittu. Enkä enää voinutkaan hänelle, enkä monelle muullekaan, esitellä kiiltäviä, laminoituja kuvia päivän ateria-annoksista kalorimäärineen, kun edellinen ateria oli kolme päivää sitten 30 prosentin alennuksella myyty eineshyllyn pieni jauhelihapitsa.
Tai edessäni istui 54-vuotias työtön, joka omaehtoisesti töitä kysyessään oli arvioitu liian vanhaksi, ja joka terveysongelmineen oli tuloksetta yrittänyt saada vastaanottoaikaa terveyskeskukseen. En minä häneltä kysynyt minne terveyskeskuslääkärit olivat menneet. Yksityisen lääkärin vastaanottoon hänellä ei ollut varaa.
Toistamiseen edessäni istui työssä selviytymistä lopulta kokeilemaan uskaltautunut kuntoutuja. Vastaanotto työpaikalla, perehdytyksen puuttuminen, esihenkilöiden asenteet ja käyttäytyminen oli ollutkin lannistava ja pelottava kokemus työelämästä.
Työssäni työterveyshuollossa ymmärsin valitettavan hyvin, miksi ihmisten avun, tuen ja hoidon tarpeen määrän edessä sosiaali- ja hoitotyöntekijät uupuvat ja miettivät alan vaihtoa.
Edelliset muutamat esimerkit kuvaavat asioita, jotka kokemukseni perusteella vaativat korjaamista; ennaltaehkäisevä työ, johtaminen, oikea-aikainen hoitoon pääsy, riittävä työntekijämäärä ja työn arvostus, moniammatillinen yhteistyö. Noihin ja muihin laajempiin ja konkreettisiin tavoitteisiin pureutuu SDP:n aluevaaleissa asettamat tavoitteet. Ne ovat käytännön työhön ja jokaisen ihmisen arkeen peilattuna juuri niitä oikeita ja inhimillisiä, joilla terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoisempi jakaantuminen voi toteutua.
Sote- ja pelastustoimen uudistus tarvitsee eri alojen asiantuntijoita, monialaista osaamista, kokemusta ja yhteistyötä. Se tarvitsee myös sote-alalla perustyötään tekevien kokemuksen kautta noussutta tietoa. Heidän työnsä lähellä avuntarvitsijaa on sote-palveluiden perusta.
Ulla Linturinne Evijärvi