Järviseudun-Sanomien perustaminen voidaan katso alkaneeksi jo 1950-luvulla. Frans Takalan palava halu tuottaa ja julkaista kirjoituksia näkee päivänvalon 15.6.1955, jolloin ensimmäinen Kotikunta-lehti julkaistaan.
Frans Takala ottaa rohkean askeleen tekee 20000 markan henkilökohtaisen vekselin, jolla rahoitetaan ensimmäisen lehden painokustannukset. Takuumiehinä vekseliin ovat vimpeliläinen Jaakko Toivola ja Fransin veli, kauppias Julius Takala. Lehti painettiin Kokkolassa, näin siksi että Kokkolan kirjapaino oli ainoa, joka suostui painaamaan 4-sivuisen tabloidikokoisen julkaisun. Taloudellinen huoli oli kova, mutta turha hän sai ensimmäiseen lehteen jo niin paljon mainoksia, että vekseli tuli kuitatuksi hetimiten kättelyssä.
Alku oli kaikkea muuta kuin helppo, esimerkkinä voidaan mainita se, että osoitelaattoihin ei ollut varaa vaan Frans Takala naputteli osoitelappuset Männikön Erkin Remington-kirjoituskoneella ja perheen nuorimmat tytöt liimasivat lappuset lehtiin keskiviikkona iltapuhteella. Torstaina, varhain aamulla hän kuljetti lehdet pyörän jopparilla postiin. Urakka oli kova, sillä jo ensimmäisenä vuotena lehden levikki oli 800 kappaletta.
Puolet lehdistä meni Vimpeliin, Lappajärvelle 200 vuosikertaa. Evijärvelle 150 ja Perhoon 50 vuosikertaa. Jo tuolloin lehden perusperiaate oli olla puolueeton kunnallis- ja kotiseutu lehti. Vuonna 1956 lehden levikki oli jo kaksinkertaistunut 1588 kappaleeseen.
Myöhemmin vuonna 1956 Frans Takala suunnitteli vimpeliläisen Kalevi Heikkilän kanssa, josko Kotikunta-Lehti yhdistettäisiin Järviseutu-Lehteen, joka ilmestyi Alajärvellä. Ajatuksena oli, että Järviseudulla ei olisi kahta paikallislehteä, vaan ainoastaan yksi lehti, joka yhdistäisi koko Järviseudun. Asiaa käsiteltiin Alajärvellä ensimmäisen kerran 11.4.1956, kokous oli kutsuttu nimenomaan kokoon keskustelemaan Kotikunta-Lehden liittämisestä Järviseutu-Lehteen. Asiasta keskustelemassa olivat Järviseutu-lehden hallituksen jäsenet. Asiaa vatvottiin lisää 5. toukokuuta. Asiaa pyöriteltiin kuin kuumaa perunaa suussa, eikä mitään valmista asiasta tullut.
Frans Takala koki rökäletappion ja täystyrmäyksen. Asia vaivasi Takalaa pitkään. Keskustelin asiasta Fransin kanssa, joskus 1990-luvun alussa (muistaakseni 1991) ja hän kertoi, kuinka tylysti ehdotus oli tyrmätty Järviseutulehden puolesta. Oli jopa epäilty, että Kotikunta-Lehti pysyisi pinnalla kolme kuukautta! Voin vain kuvitella, kuinka se kuumensi muuten niin rauhallisen miehen tunteita. Tarkoitus ja ajatus oli hyvä -yhdistää Järviseudun aluetta ja tehdä kotiseututyötä.
Viisikymmenluvun lopulla Kotikunta oli jo varteenotettava kilpailija, koska levikki ylitti jo 2000 kappaletta. Työmäärä oli kasvanut ja kasvoi niin suureksi, että jotakin uutta oli keksittävä ja pian. Hyvän ystävänsä Väinö Salon kanssa miehet kutsuivat maanantaina 2.10.1961 kokoon kokouksen Lappajärvelle, jossa oli edustajia Järviseudun pitäjäseuroista. Promoottoreina olivat Fredrik Päällysaho Lappajärveltä, Väinö Tuomaala Evijärveltä, Frans Takala Vimpelistä. Lisäksi mukana oli edustus Kortesjärveltä.
Tuolloin päätettiin ryhtyä julkaisemaan kotiseutulehteä. Samalla perustettiin myös kotiseutuseura, Järviseutu Toimikunta (Järviseutu-Seura). Takala luovutti veloituksetta Kotikunta-lehtensä uudelle toimikunnalle, mukana tuli pikkuinen velka, joka oli rasitteena, mutta toisaalta yli 2000 tilaajaa tuli kaupanpäälle. Uuden lehden nimeksi tuli Järviseudun Sanomat. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 11.10.1962. Samalla päättyi Kotikunta lehden yli 7-vuotinen historia.
Päätoimittajan tehtävää hoiti Fredrik Päällysaho Lappajärveltä ja toimitussihteerinä oli Takala. Kerran Vimpelissä keskustelimme asiasta ja Frans heitti repliikin, joka on jäänyt mieleeni “Alkuun lankesivat vekselit niin, ettei alta meinannut pois päästä. Alussa liimailtiin pikkutyttöjen kanssa osoitteetkin kotona ja joka toinen viikko saatiin yhdeltä, jos toiselta taholta kuolemantuomioita. Mutta kissaan verrattavissa oli Kotikunta-Lehti sitkeydessä. Ei nytkään kuolema tullut vaan uusi elämä -Järviseudun Sanomat.”
Järviseudun Sanomat on edelleen, kuudenkymmenen vuoden jälkeen, Järviseutu-Seuran 100 prosenttisessa omistuksessa oleva kotiseutu- ja paikallislehti, eikä ole osa mitään suurempaa lehtikonsernia.
Tässä muutamia lauseita, sekä ajatuksia kuusikymppisen lehtemme juhlavuoden alkajaisiksi, Tammikuun 2. päivänä 2022 taivaan hämärtyessä ja kääntyessä kohti iltaa.
Hannu F.E. Takala, päätoimittaja
