Linjakorin hallissa viettää toistaiseksi museoautopäiviään Alajärven vapaapalokunnalle vuonna 1964 hankittu Fargon paloauto, mutta Salon suunnitelmissa on siirtää se muualle.
–Pihalla vanhat autot menevät äkkiä huonoksi, tästäkin maalipinta kärsi, kun oli vuoden pressun alla ulkona. Lämmintä tilaahan ne eivät toki vaadi, mutta kattoa päälle.
Fargo on järjestyksessään kolmas Alajärven vapaapalokunnalle hankittu auto. Se jäi vara-autoksi 1990-luvulla ja oli pitkään vpk:n poikaosaston käytössä. Kun pitkäaikainen vpk:n puheenjohtaja (73–93) Erkki Paavola eläköityi 2005, hänestä tuli kunniapuheenjohtaja ja auto luovutettiin hänelle. Se oli pitkään Paavolan tallissa. Perikunta myi sen urakoitsijalle, jonka oli tarkoitus kunnostaa sitä, mutta jostakin syystä se jäi tekemättä, ja hän kauppasi auton eteenpäin, jolloin Matti Salo tarttui mahdollisuuteen.
–Se oli loppujen lopuksi hyvässä kunnossa. Tekniikka ja jarrut vaativat vähän työstämistä ja maalipinta on tehty uusiksi.
Fargon erikoisuus on Kiitokorin valmistama kori, joka on puurunkoinen: pellin alla on puiset tolpat.
–Auto on tehty kuorma-auton alustalle. Katto on jotain kovaa jalopuuta, kertoo Salo ja näyttää, kuinka ovissa näkyvät naulankannat merkkinä puun käyttämisestä materiaalina.
Vanhaa kalustoa on säilynyt auton mukana moottoriruiskua, letkuja ja tarvikkeita myöten.
–Sammakkomiehen pukukin löytyy, se on varmaan aika harvinaista. Ja pumpun käyttäjän turkki, joka oli tarpeen pakkasilla.
Alustava katsastus Fargolle on jo tehty, ja virallisesti museoauton leimaa haetaan, kun viimeisetkin kunnostustoimenpiteet on tehty.
–Sitten se on alkuperäisessä kunnossa. Kyllä se käy hienosti. Ja on vieläkin ikään nähden vähän ajettu, mittarissa on noin 26 000 kilometriä.
Vanhoissa autoissa sekä Saloa että Kokkoa kiehtoo se, että tekniikka on yksinkertainen ja koneet on tehty kestämään.
–Korjaaminen on helppoa, kaiken voi tehdä itse. Amerikasta löytyy yhä hyvin osia tällaisiin.
–Tällä tehtiin monta reissua, osa Marko Kokon isän Heikki Kokon kanssa, muisteli Salo. –On tällä aika monta sahapaloakin sammutettu, käyty Kauhajärvellä, Karvalassa, Tiklaksella, Perhon meijerillä… Hoiskonlahden saha ja Myllyahon saha paloivat silloin moneen kertaan. Tähän vuoden aikaan liittyen mieleen nousee jouluaatto, muistaakseni vuonna 1970. Illalla oli palo Uudessakylässä, asuinrakennus paloi ja yksi henkilö menehtyi. Onneksi sellaisia on tullut harvemmin eteen.
VOI olla, että Fargo nähdään Lapua-elokuvassa. Ainakin se on ilmoitettu tarjolle kuvauksiin, kun palo- ja pelastuskalustoa haettiin.
–Tosielämässä tällä autolla ei oltu Lapualla, Salo kertoo.
Hän muistaa hyvin päivän, jolloin Lapualla räjähti.
–Ajoin silloin itse ambulanssia. Se oli kaunis keväinen aamu, aurinko paistoi, ja tankkasin autoa Kokon huoltoasemalla, kun tunsin, kuinka maa tärähti jalkojen alla. Oli se aikamoinen paukku. Menin hakemaan kuljetettavan, ja kun pääsin Seinäjoelle, sairaalaan oli tuotu jo paljon loukkaantuneita. Meitä ei päästetty pois, vaan jouduimme odottelemaan sairaalalla koko päivän, jos tarvittaisiin reserviä jatkokuljetuksiin. Kyllä vanhan keskussairaalan pihalla oli trafiikkia sinä päivänä.
Tapaus jäi mieleen siitäkin syystä, että Salon raskaana ollut vaimo oli ollut juuri edellisenä päivänä katsomassa sukulaisvauvaa Lapualla ja aamupäivän aikana kävellyt patruunatehtaan ohitse.
Vanhoja paloautoja on säilytetty paljon, niin yhdistysten kuin yksityistenkin toimesta. Alajärven vpk:lla on tallessa entisöity Land Rover.
–Ambulanssikalustoa on säilynyt vähemmän, ehkä siksi, että niille kertyy niin paljon enemmän kilometrejä, Kokko totesi.
Alajärvellä palvellut Unimog sen sijaan päätyi Amerikkaan Vehon kautta ja nousi julkisuuteenkin, kun sillä ajelutettiin turisteja aavikolla.
FARGOA tullaan näkemään Rokulipäivien vanhojen autojen joukossa ja Salo suunnittelee osallistuvansa ensi kesänä vanhojen autojen kokoontumisiin, joita Alajärvelläkin säännöllisesti järjestetään.
–Lapsenlapset ovat olleet innostuneita pitämään autosta kesäkahvilaa. Olisihan se hauska pieni bisnes, janon torjuntaa.
–Kovin kauas tällä ei kannata lähteä virvokkeita myymään, V8:n kulutus on noin 35 litraa per sata kilometriä, Kokko naurahti.
SALO on ollut palokunnan miehiä pienestä pitäen.
–Kun on palokuntalainen, on palokuntalainen, Matti Salo toteaa.
Kaikki Salon viisi veljestä olivat mukana palokuntatoiminnassa, toiset Alajärvellä, osa muualla. Viimeksi hän on itse ollut aktiivitoiminnassa vuosituhannen vaihteessa, kun vapaapalokuntalaisista oli pulaa.
MARKO Kokko on ajanut kilpaa kahtena viime vuonna ajaa Historic Race Cup -ratasarjassa. Viime kaudelta tuli toinen sija. Hänen ajokkinsa on Datsun 1800 SSS 1971.
–Lisäksi löytyy ”siviiliautoja”, Kokko kertoo.
Vanhojen autojen keräily ja korjaaminen on melko suosittu harrastus.
–Sen kun tietäisi, mikä nykyauton on 20 vuoden päästä haluttu harvinaisuus. Esimerkiksi VW Kleinbus on nykyään tosi kallis, niitä ei oikein enää tahdo olla. Silloin joskus se oli vain halpa pakettiauto.
–Harmi, että myin aikoinaan omani, ruosteisenakin siitä saisi nyt noin 30 000 euroa, Salo hymähtää.
