Kuinka hän päätyi alalle?
–Luoman Antti tuli käymään luonani Pietarsaaressa vuonna 1966 ja otti päiväksi mukaan myymään mattoja Keski-Pohjanmaalle. Päivän päätteeksi Antti kysyi minulta, kannattaako minun ajaa rekkaa Helsinkiin sadalla markalla vai ruveta myymään mattoja, Hyytinen muistelee.
Hyytinen ei epäröinyt päätöstään, vaan osti Haldinilta uuden pakettiauton ja rupesi kiertäväksi mattojen myyjäksi. Hän teki päätöksen muuttaa Hämeenlinnaan kauppiaaksi, jota edesauttoi hänen Vuokko-vaimonsa siskon asuminen Hämeenlinnassa.
–Vuosina 1972–73 myin omassa liikkeessä Hämeentie neljässä muun muassa Salmenaution, Öörnin ja Veikko Lehtiniemen mattoja. Kannattava kivijalkamyymälä piti lopettaa, kun suurliikemiehet avasivat kaupungin keskustaan ison myymälän, Hyytinen sanoo.
Hän kertoo, että tuohon aikaan Lappajärvelle toivat kutomakoneita Ruotsista Tapio Puro ja Veli Saarikalle. Vuonna 1975 Puro toi kaksi isoa puoliautomaattista konetta, josta toisen jätti itselleen ja toisen myi Hyytiselle. Koneen valmistusvuosi oli 1957 ja Hyytinen maksoi siitä kymmenentuhatta markkaa.
MATTOJA myytiin liikkeisiin ympäri Suomea. Tuotteliasta kauppaa Norjaan Hyytinen kävi yhteistyössä Jorma Aron sekä Esa ja Hilkka Peltolan kanssa. Hän kertoo, että suureksi avuksi oli, että Anni Savola osasi rannikolla puhuttua ruotsia ja tuli sillä norjalaisen ostajan kanssa toimeen. Kuinka monta mattoa parhaimmillaan valmistui päivässä?
–Rahkamattoja kudoin 8-10 päivässä. Tavallisen mittainen työpäivä se ei ollut, vaan aloitin aamulla viideltä ja saatoin painaa iltakymmeneen asti. Oman työpäivänsä jälkeen postissa työskennellyt Vuokko solmi matonpäät ja viimeisteli matot.
Enimmillään Lappajärvellä oli lähes sata kutomoa. Nykyisin paikkakunnalla on maan suurin mattokutomo ja noin kymmenesosa kaikista kutomoista. Voitto Hyytisen mukaan monella aikanaan matonmyyjäksi päätyneellä oli aiempaa kokemusta kiertokauppiaan työstä.
Yksi syy elinkeinon kasvuun paikkakunnalla oli siinä, että uusia tulijoita kannustettiin yrityksen perustajaksi. Myöskään Hyytinen ei koskaan pitänyt kutomisen salaisuuksia itsellään, vaan mielellään neuvoi alalle haluavia. Hyytisen kellarissa kävi moni tutustumassa kutomiseen.
–Viisi tulevaa kutomon perustajaa kävi minulla opissa ja kahdelle takasin lainan, vaan vain yksi heistä kiitti minua jälkeenpäin ja vieläpä virallisesti lehtijutussa, Hyytinen ihmettelee.
METSURIN töistä Kärnän Porraskydöltä tavoitettu Hyytinen on liki kahdeksankymppiseksi teräskuntoinen, varsinkin kun ottaa huomioon hänen sairastaneen sekä aivoinfarktin että aivoverenvuodon. Kysymystä, kuinka monta kutomoa Tupsulassa on ollut, Hyytinen joutuu hieman miettimään, koska kutojia oli asuinalueella useita.
–Ainakin Tapani Autio, Lisbeth Latvala, Esa Peltola sekä Aimo ja Veli Saarikalle ovat minun lisäkseni kutoneet, eli vähintään kuusi, hän laskeskelee.
Yrittäjälle viimeiset vuodet ennen eläköitymistä 68-vuotiaana olivat hyvää aikaa. Hän sai pään auki Veljekset Keskiselle Tuuriin ja otti sinne mukaansa yrittäjäkaverinsa Kalervo Ketolan.
–Olihan se Kalervolle ja minulle kuin kultakaivos, kun saimme mattomme myyntiin siellä. Kun matot olivat Keskisen varastossa, niin rahat tulivat niistä kahdessa viikossa. Usein olimme Kalervon kanssa esittelemässä mattoja asiakkaille. Erillistä myyntikorvausta emme liikkeeltä saaneet, vaan ruuan ja kahvin. Toisinaan Vesa Keskinen tuli kahvipöytään juttelemaan, Hyytinen kertoo lämpimistä muistoistaan.
Tapani Tyynelä
