Tuulivoima on eettinen kysymys

SUOMEN perustuslain mukaan kansalaisella on oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Valtiovalta siis suojelee kansalaisiaan ja antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa. Tuulivoimarakentamisessa perustuslakia kuitenkin rikotaan surutta. Kansalaisia johdetaan tietoisesti harhaan, eikä rakentamisen ihmiselle aiheuttamia terveyshaittoja tunnusteta. Ihmetystä herättää tuore lakiesitys, jonka mukaan tuulivoimahankkeissa kansalaisia ei tarvitsisi enää kuulla.

Hallituksen keväällä 2020 teettämän tuulivoimatutkimuksen mukaan tuulimyllyt eivät aiheuta ihmiselle haittaa. Kriitikkojen mielestä tuo tutkimus ei täytä tieteellisiä kriteerejä. Tulos on myös ristiriidassa kansainvälisten tutkimusten kanssa. Näyttää siltä, että maamme läpivaltiollistunut tutkimus on alistettu politiikalle: sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Professori emeritus Kimmo Suomi on koonnut yhteen liki sata kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusta tuulivoiman haittavaikutuksista (Katsaus tutkimuksiin tuulivoiman infraäänen haitallisista vaikutuksista terveyteen 15.2.2021). Tuo katsaus linkkeineen löytyy verkosta. Sen päätulos on, että tuulivoiman hallitsematon lisääminen ilman riittävää tutkimustietoa merkitsee suuren riskin ottamista ihmisten terveyden kustannuksella. Suomi on huolissaan myös siitä, että kotimainen tutkimus antaa liian yksipuolisen kuvan tuulivoiman haitattomuudesta.

LAPPAJÄRVELLE suunnitellut tuulimyllyt tuhoaisivat peruuttamattomasti arvokkaan järvi- ja kulttuurimaiseman. Järveä ja sen ympäristöä on suojeltava jo pelkästään alueen syntyhistorian vuoksi. Luonnon monimuotoisuutta on varjeltava. Jos joku vuokraa maansa, hän turmelee samalla yhteistä omaisuutta, luontoa. Se on eettisesti kestämätöntä.

Tuulivoimapuisto ei ole puisto vaan luontoon hajautettu teollisuuslaitos. Rakentaminen perustuu vihreään ja likaiseen kolonialismiin: mineraaleja kaivetaan surkeissa oloissa ja luontoa saastuttaen. Myllyjä ei voi kierrättää. Lasikuituvuoret rahdataan muualle haudattavaksi. Maanomistajien nenän edessä räpsytellään setelinippua. Teiden ja siirtolinjojen alta maat lunastetaan pilkkahintaan. Maahan jää suunnaton määrä betonia, sepeliä, jätettä. Tuulimyllyjen tultua turistit katoavat. Kiinteistöt menettävät arvonsa. Tekninen infraääni, jota korva ei kuule mutta joka kantaa kauas, sekoittaa luonnon ekosysteemejä ja ajaa sairastuneita ihmisiä pakosalle.

Euroopassa kansalaisliikkeet ovat pakottaneet myllyjen rakentajat ahtaalle. Pelastajaksi on ilmoittautunut Suomi. Täällä voi rakentaa käytännössä miten haluaa. Maailman tuottoisin bisnes saattaakin huomenna pyöriä sinun takapihallasi.

Etelän energian maksaa muu maa. Luonnolla on vain välinearvo; sen monimuotoisuus ei paina mitään, kun toisessa vaakakupissa on raha. Tuulivoimayhtiöt haluavat valjastaa koko maan yhtä häikäilemättömästi kuin valjastettiin aikoinaan lohijoet: harhauttamalla ihmiset uskomaan asian hyvyyteen.

Tuulivoiman todellinen hinta maksetaan menetyksinä.

Jaa juttu: