KERRAN vanha isäntä, nuori isäntä ja metsäneuvoja menivät metsään Lappajärven Kautiaisenmäeltä. Oli huhtikuun viimeisiä aamuja, kanervainen maa tuoksui siltä kuin lumen alta paljastuneena pitääkin. He nousivat jäkäläpintaisen kallion päälle tiheään miltei riukumaiseen männikköön. Vanha isäntä kysyi metsäneuvojalta harvennuksesta, mutta tämä vastasi, että harvennuspuu ei mennyt kaupaksi sinä vuonna.
Mikä on Järviseudun puukauppatilanne nyt syksyllä 2021, metsänhoitoyhdistyksen Henna Kivinummi?
–Kesäkorjuukelpoiset kohteet ovat käyneet hyvin kaupaksi ja nyt katseet suunnataan talvileimikoihin. Pelkkää puukauppatilannetta tai hintaa ei kannata tuijotella, sillä jos ensiharvennus on ajankohtainen, ei sitä kannata lykätä vuosikausia, Kivinummi vastaa.
–Metsänhoitoyhdistyksen oma puunkorjuupalvelu on hyvä vaihtoehto metsänhoidollisiin hakkuisiin, eli ensiharvennuksiin, ylispuiden poistoihin tai vaikkapa pienaukkohakkuisiin. Tulevan talven leimikot ostetaan loppuvuoden aikana, joten kannattaa ottaa yhteyttä pikimmiten.
KOLMIKKO laskeutui kalliolta hyväkasvuiseen taimikkoon. Siellä täällä näkyi hirven talven aikana tuhoamia taimia. Huppariasuinen nuori isäntä uhosi, että ostaisi Ahdilta vanhan puoliautomaattisen sotilaskiväärin ja tulisi taimikkoon kyttäämään hirviä. Sitten hän katsoisi, mitä ne ovat syöneet.
Yleensä siinä uskossa metsänomistajat metsästysseuralle maitaan vuokraavat, että ne huolehtivat hirvikannan säätelystä. Miten pahoja taimikkotuhoja Lappajärvellä ja Vimpelissä hirvet ovat aiheuttaneet?
–Lappajärvi ja Vimpeli eivät ole hirvien aiheuttamien taimikkotuhojen kantilta katsottuna pahimpia alueita. Maanomistajat ja -vuokraajat voivat luottaa siihen, että kaatoluvat käytetään. Viime vuosina alueeltamme on kaadettu runsaasti hirviä ja kantaa on saatu alaspäin, se näkyy tämän vuoden pienemmissä kaatolupamäärissä. Taimikot kiittävät ja liikenneturvallisuus paranee. Hirvenmetsästys alkoi viime viikolla ja metsästysseurojen hirviporukat ahertavat pitääkseen hirvikannan kurissa, vakuuttaa Henna Kivinummi.
Taimikosta kolmikko siirtyi vilkkaasti sulamisvesiä virtaavan ojan yli lankkua pitkin märempään metsään. Kaukaa Peurapotin nevojen suunnalta kuului teeren pulputus soitimelta. Teerikanta oli nousussa ja hupparinuoren teki mieli mennä ampumaan pari lintua.
Suometsä oli silmin nähden piristynyt kahdenkymmenen vuoden takaisista ojituksista. Hupparinuori nauroi makeasti, kun vanhan isännän saapas jäi kiinni ojanpohjaan lyhyessä loikassa. Isäntä jupisi, että ei ole vielä könttyrä, jalat olivat vain jumissa eilisestä Takalan Matin jumpasta.
Mikä on metsäneuvoja Kivinummen mielestä oikea aika sukupolvenvaihdokseen? Onko se silloin kun vanha isäntä ei pääse auttamatta ojasta ylös?
–Sukupolvenvaihdosta kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun kaikki osapuolet ovat vielä hyvissä voimissa. Suosittelen, että omassa perhepiirissä keskustellaan, olisiko jollakulla intoa ja edellytystä metsätilan jatkamiselle. Jos kiinnostusta ei löydy, vaan metsätila tuntuu pelkältä rasitteelta, ei tilan myyminen ulkopuoliselle ole huono vaihtoehto. Huonointa on olla tekemättä mitään, antaa omistuksen muuttua aikanaan kuolinpesäksi ja jättää tila oman onnensa nojaan. Kun omistajuus pirstoutuu isommalle porukalle, tilan hoito monesti mutkistuu, eikä se ole kenenkään osapuolen etu, kiteyttää metsäneuvoja.
KOLMIKKO katsasti taimikkotuhot, taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeet sekä keskusteli lannoituksesta ja puukaupoista. Mitä muita hyötyjä metsänomistaja saa metsänhoitoyhdistyksen jäsenelle ilmaisesta tilakäynnistä?
–Jäsen saa tilakäynnillä ajankohtaiskatsauksen tilan sen hetkisestä kunnosta ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä. Kysymyksiin saa vastauksen paikan päällä, jos metsään lähdetään yhdessä. Voin tehdä tilakäynnin yksinkin ja soitella kuulumiset metsänomistajalle. Yhteyttä pidetään paljon sovellusten avulla ja kuvia metsän tilanteesta on helppo lähettää. Taimikonhoitopäätöskin on helpompi tehdä kun on omin silmin nähnyt hoitotarpeen kuvan välityksellä, kertoo Henna Kivinummi.
Tapani Tyynelä
