Uusimman teoksen aktiivinen työstövaihe kesti noin vuoden, josta kolme kuukautta oli päätoimista kirjoittamista, kuvaili toimittamisesta päävastuun kantanut Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio. Toimituskuntaan kuuluivat myös Sirpa Alanen ja Jorma Turpela.
–Tässä lukemistossa on varsin laaja kattaus historiaa elämän monelta osa-alueelta. Suuren kiitoksen ansaitsevat kirjoittajat, jotka ovat kaikki toimineet pyyteettä kotiseutumme historian tallentamisessa, totesi Autio julkistustilaisuudessa.
–Ennen kuin artikkelit on saatu julkaisukuntoon, kirjoittajat ovat joutuneet tekemään valtavasti taustatyötä, ja asioiden selventämiseksi on pitänyt ottaa yhteyksiä kautta Suomen. Kuninkaantuvalla sijaitseva Soinin yhdistysarkisto on ollut merkittävä tiedon lähde kirjoittajille. Myös sattumalla oli merkityksensä; Oulun kotiseutupäivillä kyselin, tietääkö kukaan mitään Vimpelin tahtipojista, jotka mainitaan iltamajutussa. Mattilan Juhani tiesi, että sellainen kokoonpano on ollut, ja Mäkisen suvulta sainkin heistä valokuvan kirjaan.
Artikkeleita kirjoittamassa on ollut monen alan tuntijoita. Yritysneuvoja Pirkko Ylätalo kirjoitti soinilaisista yrityksistä, luontoaiheiden parissa ovat työskennelleet Veli-Pekka Rannila ja Jani Ojala sekä Lea Silto, joka teki perusteellisen selvityksen Soinin geologiasta. Lukemistossa on paneuduttu myös Soinin murteisiin, Keisarin sukuriitoihin, iltamiin ja lavatansseihin, huoltoasemien historiaan ja Hankilanojan suvun vaiheisiin. Aarre Löytömäki kirjoitti Lapin savotoista, joihin osallistuttiin Soinistakin, Anne Luodeslampi isovihan aikaisesta piilopakasta. Myös Vehun rukoushuoneen vaiheita muistellaan kirjassa.
Autio perehtyi itse sotavankeuden moniin kasvoihin. Soinista oli viisi sotavankia. –Se oli ehkä yllättävin ja vaikuttavin aihe, nämä ihmiskohtalot: miten suurissa vaikeuksissa he olivat ja mistä he selvisivät, kunnes saapuivat alle 50-kiloisina vankileireiltä takaisin. Ei kaikkea siellä koettua voinut tai saanutkaan kertoa. Myös SS-miesten kohtalot koskettivat; tunsin äidin, jonka ainoa poika kuoli parikymppisenä kaukana kotoa. Monet nuoret lähtivät seikkailun toivossa Panttipataljoonaan, mutta päätyivätkin rintamalle. Sotahistorian artikkeleissa on hyvin paljon erikoista tietoa ja niitä pitää lukea avoimin silmin ja muistaa, että aika tuolloin oli hyvin erilainen kuin tänään.
Kirjan valmistumista ovat tukeneet Soinin kunta, Soinin Osuuspankki sekä Järviseutu-seura.
Aution mielessä pyörii jo seuraavia projekteja, mutta rahoituksen saaminen niihin on aina hidasteena. Aiheita ja materiaalia olisi.
Edellisiä lukemistoja on vielä saatavilla Soini-seuralta, ainoastaan osa kolme on loppuun myyty. Uusinta osaa saa seuran hallituksen jäseniltä ja Soinin kirjakaupasta.
TARU Mäkipelto on lukenut aiemmat Soini-lukemistot ja odotti innolla, että pääsee perehtymään uusimpaan. –Aloitan jo tänä iltana. Onneksi huomenna on vapaapäivä, hän naurahti.
Mikään aiheista ei noussut ennalta ylitse muiden. –Kaikki kiinnostavat. Olen kiinnostunut historiasta ylipäätään.
Sirpa Alanen iloitsi siitä, että kirjan tekstit ovat lukijaystävällistä ja sujuvaa kerrontaa. –Hienoa, että historiaa on saatu koottua tulevillekin jälkipolville. Omasta kokemuksestani tiedän, että siinä vaiheessa, kun esimerkiksi oman suvun asiat alkavat kiinnostaa, voi jo olla, ettei ole ketään kuka muistaisi tai pystyisi kertomaan niistä. Tässä kirjassa olevat aihealueet koskettavat monia ihmisiä.
