Lunta tupaan

ERÄÄNÄ tämän syksyn pimeänä iltana vuokrakämpässäni yksinäni töllöttimestäni joutavaa ohjelmaa katsomassa ollessani mietin että kiinni kyseisen laitteen junailen ja keittiön pöydän ääreen siirryn ja seuraavanlaisen runon riimittelen

Se alkaa toteamuksellani, ettei Suomi ole enää mikään lintukoto

vaan täällä koronavirus ja mielitaudit jyllää

ja Suomen metsissä jyllää sellainen hirmu,

joka tuntee leikillisen oudon nimen kuin metsämoto.

Taas yksi hiljattain Suomessa lopettanut sellutehdas tyhjänä seisoo

ja tulevaisuudessa koittaa Stora Enson määräyksestä

Brasiliassa uuden valmiin sellutehtaan illan ehtoo.

Suomen kaupungeissa leipäjonojen määrät lisääntyvät

ja maaseudulla vielä kotona asuvat eläkemummot ruokakaupoissa

lähellä kirkonkylää pyöräkelkalla käydä yrittävät.

Pohjoisen Lapissa saamelaisia sorretaan

ja heidän elinalueilleen tuulivoimapuistoja ja rautatietä rakentaa suunnitellaan.

Näin minä taas olen runoillut ja ikään kuin lunta tulla tupaan antanut.

Ja kaikkien alojen kirjallisuuteen tutustumalla

ja monen alan menneen ja nykyisen ajankohtaiseen lehdistöön

 uteliaisuuttani lukemalla

olen tietoa aivojeni kätköihin tallentanut.

Jaa juttu: