SEINÄJOELLA julkistetaan sunnuntaina 10.10. ensimmäinen Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja. Antti Tuurin Lappajärvelle sijoittuva taiteilijaromaani Levoton mieli on yksi ehdokkaista. Lappajärven kirjaston virkailijan Marjatta Lammin mukaan sitä on lainattu eniten finalisteista.
–Myös Paula Nivukosken, Satu Vasantolan ja Johanna Valkaman kirjoja on lainattu hyvin, Lammi vihjaisee.
Kirjastossa on laitettu esille palkintoehdokkaita ja lehtijuttu kilpailusta.
–Ehdokaslistan kolmen kirjailijan teoksia on vielä hankinnassa eli Toivion, Bertellin ja Jokisen, Lammi kertoo. –Se tunne, kun odotettu kirja repussa pyöräilee kirjastosta kotiin!
ROMAANIN jälkisanoissa Antti Tuuri kiittää Veikko Lehtiniemeä kirjaa varten annetuista tiedoista Arvidin ja Helvi Inkerin elämästä. Naapurustossa asunut Lehtiniemen ja Lepistön väki ovat taustahahmoina jokapäiväisessä elämässä.
Biofiktion autenttisuutta lisäävät paikkojen ja ihmisten kuvaus, esimerkiksi Peltolan kauppa Karvalassa ja Alasen kahvila Saima-emäntineen Nississä.
Muistutuksena pitäjän syrjäisyydestä Tuuri laittaa kiertelevän solmiokauppiaan suuhun, että Lappajärvellä on kovin vähän sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi puhua elämän suurista kysymyksistä, joihin taide ja ennen kaikkea kuvaamataide kuuluu.
TARVOLALAINEN Aarne Annola oli yksi tuon ajan suurista taiteen ystävistä ja värikkäistä persoonista. Hän tilasi taiteilijalta maalauksen työnimellä ”Kirkkoherra Karhumaa pitää kinkereitä Annolan tuvassa”.
Lukeminen juopottelevan taiteilijan ”työskentelystä” Annolassa on hauskaa, ellei pidä alkoholismia surullisena sairautena.
Lappajärven Kantakrouvin seinälle kiinnitetään Arvid Bromsin viimeisiksi jäävät taulut syyskuun lopulla 1967. Mallina olleen Hemmi Aholan käteen taiteilija asettelee viulun samalla tavoin käsivarren päälle kuin kansansoittaja Otto Lehtiniemellä oli tapana viulua pitää.
TAKSIMIES Matti Saariaho kuljettaa kirjassa taiteilijaa useita kertoja, mutta viimeisen sairaalakyydin tarjoaa naapurin Veikko. Osaatko kuvitella mielessäsi keväisen automatkan maisemat ja talot Lehtiniemestä Ollin, Karvalan, Hevosahon, Ala-Sepän, Tarvolan ja Söyringin kautta sairaalaan Hyytiälään?
Tienoot tunteva ja samalla oman kuolevaisuutensa muistava lukija voi eläytyä ja pitää koskettavina teoksen päättäviä lauseita viimeisestä kyydistä:
”Helvi Inkeri muistaa kaikkien talojen nimet ja niitten nimet, jotka taloissa asuvat. Minusta tuntuu merkilliseltä, että kaikki nuo ihmiset ovat jäämässä tänne, kun minä lähden.”
Tapani Tyynelä
Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon saajiksi ovat ehdolla seuraavat kymmenen teosta:
Susanna Alakoski: Pumpulienkeli (WSOY 2021, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom)
Ann-Luise Bertell: Oma maa (Tammi 2021, suom. Vappu Orlov)
Marko Hautala: Pimeän arkkitehti (Tammi 2020)
Elina Jokinen: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi (Tuuma 2020)
Paula Nivukoski: Mainingin varjo (Otava 2020)
Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan (RanRan 2020)
Miia Toivio: Sukupuutot (Teos 2019)
Antti Tuuri: Levoton mieli (Otava 2019)
Johanna Valkama: Katariinanpyörä (Otava 2021)
Satu Vasantola: Kaikki kadonneet (Tammi 2020)
